KISSAENKELIT

3.11.2025

Sylvi-Saukon muistolle

Saukko saateltu viimeiseen uneen, jossa kivut ovat poissa, kuppi täynnä possunsydäntä ja aina pehmeä, auringon läämmittämä peti.

16.10.2025

Kertun muistolle

Kerttu tuli meille pienenä mummona ulkoa, varautuneena ja hiljaisena sieluna, sellaisena, joka oli oppinut tarkkailemaan maailmaa varoen.Kiitollisina siitä , että saimme olla mukana hänen matkallaan, kirjoitamme tätä tekstiä, vaikka rinnassa tuntuu iso möykky. Ihan jokaisella. Saimme nähdä ensimmäiset hetket, kun pelko alkoi väistyä ja uteliaisuus nosti päätään. Kylmä ulkoilma ja selviytyminen päivä kerrallaan jäi taakse ja kaikki näytti valoisammalta. Kerttu oppi luottamaan, pikkuhiljaa, askel kerrallaan.
Kun hän sitten siirtyi tiimin Jeminan luo, jatkui sama hienovarainen matka kohti tulevaisuutta, omaa kotia, rakkautta ja perhettä.Jemina teki ihmeitä, lempeydellä, kärsivällisyydellä ja sydämellä, joka näkee sielun taakse.Kerttu oli jo valmis omaan kotiin, valmis elämään ilman varjoja.
Mutta kohtalo tekikin toisin.Rutiiniksi tarkoitettu toimenpide aiheutti oletuksena vakavan akuutin munuaisvaurion ja vaikka teimme eläinlääkäreiden ja hoitajien kanssa kaiken mahdollisen, sai tänään Kerttu nukkua pois rakkaan hoitajansa Jeminan sylissä turvassa, rakastettuna ja hyvästeltynä. Kerttu tiesi ja Jemina tiesi, että hyvästien hetki on nyt ja se oli molempien yhteinen, hiljainen päätös kaiken tämän koetun jälkeen ❤️.
Kerttu jätti jäljen.Hän opetti, että rakkaus ei aina näy suurina eleinä, vaan hiljaisina katseina, pieninä edistysaskelina ja siinä hetkessä, kun kissan sielu uskaltaa nojata ihmiseen.
Nyt Kerttu on vapaa.Ei kipua, ei pelkoa, vain rauha ja valo, jotka kantavat meissä kaikissa, jotka saimme hänet tuntea.
�� Hyvää matkaa, rakas Kerttu. Me muistamme sinut.
Jeminalle paljon voimia menetyksen johdosta ♥️
- Koko yhdistyksen väki, sijaiskodit ja ystävät -

SISSI

Kun kesä ja syksy kävelevät käsikädessä tuoksujen ja värien sekamelskassa, löysi pieni pentu tiensä mutkien kautta meille, tarkemmin tuonne Marjon ja Jussin "eskariin". He antoivat tytölle luonteen perusteella nimen Sissi ja kyllä tyttö olikin varsinainen taistelija.

Sissistä tuli Marjolle se the kissa. Tiedättekö, se kun hoidat pennun pienestä asti, kahlaatte sen karikon läpi ja nousette suosta uudestaan ja uudestaan ja selviätte voittajina! Se nimittäin luo siteen ja joskus se side on sellainen erityisen spesiaali. Sissin ja Marjon juttu oli juuri sellainen.
Kun tyttö sitten lähti kotia etsimään, kävi tämä meidän Marjo aikamoisen henkisen taistelun itsensä kanssa ja ihmettelen edelleen, että hän Sissistä luopui. No, toisaalta, Sissi pääsi sellaiseen kotiin, että ei parempaa olisi voinut toivoakaan. Matka uuteen kotiin oli aika pitkä ja matkaseuraksi lähti toinenkin pentu Lumi.
Aika kului ja kaikki sujui hienoati. Kunnes Sissi täytti 8kk.
Sitten kääntyivät tähdet siihen asentoon, jonka me eläinten ystävät tiedämme. Sissin perhettä kohtasi menetys. Rakas koiravanhus tähysi tähtiin ja Sissi oli vierellä loppuun saakka. "Kunnes kuolema meidät erottaa..." Tämä hyvän ystävän poislähtö oli pikku Sissille isompi juttu kuin kukaan osasi kuvitellakaan. Se, että se pesi ja hoiti tätä koiraa ja oli lähellä loppuun asti, ei ollutkaan hyvästit. Se oli lupaus. Lupaus ystävälle, ettei sen tarvitse mennä yksin. Sissi piti lupauksensa ja se nukkui pois hieman koira ystävönsä jälkeen. Ja niin tämä kaksikko meni yhdessä kohti sitä siltaa, siltaa, jonka päässä ei ole vanhuutta eikä sairauksia.
Taivaalle syttyi kaksi uutta tähteä ❤.

Kiitos Sissin perheelle, Sissin hyvästä hoidosta ja mitä syvimmät osanottomme menetyksien johdosta ❤.

Ja meidän Marjo...Sissin äitiliini. Ja Jussi, Sissukan iskä. En osaa oikein pukea tätä sanoiksi, koska tiedän tunteen niin hyvin ja poruhan täälläkin pääsi. Teitte upeaa duunia Sissin kanssa ❤. Kyllä te tiedätte.

Tämä kooste on teille kaikille. Sissin muistolle.

Janita

Ruben.

Kolli vailla menneisyyttä. Kolli ilman tulevaisuutta. Rankka elämä jätti jäljet tähän isoon kolliin.

Korvat repaleiset, rupiset ja paleltuneet. Silmissä sarveiskalvon vanhat vammat.
Ruoka on ollut tiukassa ja ravinnon puute teki selvää pojan elimistä.
Se loukutettiin, kukaan ei kaivannut.
Se sai mahdollisuuden, mutta se muuttui.
Tänä iltana se sai mahdollisuuden lähteä tästä maailmasta sylissä, rapsutettavana, rakastettuna ja sillä oli meidät. Ei tarvitse pojan enää palella. Ei tarvitse etsiä ruokaa, ei lämpöä.
Kiitos Rubenin sijaiskodille sen hyvästä hoidosta ja osanotto myös teidän menetyksenne johdosta. Aina emme onnistu.
Kissat-tähtikuvio sai jälleen uuden tähden joukkoonsa.

Janita ja Marjo

4.1.2019

Kesällä saimme kolme pentua emonsa kanssa pelastettua ulkoa. Emo, jonka upea luonne valloitti kaikkien sydämet, oli sitkeästi hoitanut pienokaisensa. Silti, emo oli huonossa kunnossa. Se oli sisäsiittoisuuden hedelmä ja se näkyi paitsi ulospäin, niin myös teki tuhojaan sisäisesti. Meille ei lopulta jäänyt kuin yksi vaihtoehto. Emo, Aino-Inkeri Ankeinen nukkui sylissäni pois, ilman kipuja ja lupasin, että sen vauvoista pidetään hyvää huolta. Ja näin teimme.

Pennut kasvoivat ja vauhtia riitti. Jokainen niistä oli oma ihana persoonansa ja kaikki olivat terveitä ja iloisia pentuja.
Aikanaan jokainen löysi myös oman rakastavan kodin.
Tällä viikolla sitten saimme suruviestin yhdeltä kodilta. Ainon pentu, Lilli, on sairastunut vakavasti. Se pieni prinsessa oli jo yhden kerran selvinnyt silmän ongelmista ja nyt se ongelma, iski uudestaan.
Perhe teki lopulta sen saman, minkä me teimme aikaisemmin Lillin emon kanssa. Se sai lähteä ilman kipuja, rakastettuna ja onnellisena sateenkaarisillalle, oman rakkaan emonsa luokse.

Haluamme kiittää Lillin perhettä siitä, että se sai tuntea kodin lämmön, rakkauden ja välittämisen. Ei parempaa kotia olisi voinut olla. Kiitos myös Lillin hyvästä hoidosta.

Osanottomme Lillin perheelle menetyksen johdosta.

Tänä yönä on taivaalla loistaa yksi uusi tähti ja jos tarkkaan katsoo, niin siinä on hieman isompi tähti aivan vieressä ❤.

Lillin muistolle.

Alavuden seudun Eläintiimi Ry

Rolle.

Wanda.

Sulo

Rusina.

Urho.

Muru.

" Pieni enkeli, joka kokeili siipiään maanpinnalla."

Lucifer.

Manki.

Ritu.

PEKKA

GEORGE

Pikkuinen George joutui sulkemaan silmänsä lopullisesti ennen kuin ne ehtivät edes aueta. George vaikutti synnyttyään suhteellisen reippaalta, mutta syöminen toi tullessaan hiljalleen lisääntyviä hälytysmerkkejä; pömppömaha, pienehköt pissat, vaikeat / mitättömät kakantapaiset, ruokahaluttomuus... Näitä askelia edetessämme huomasimme käyvämme kohti surullista loppua, vaikka saimmekin ammattilaisilta erilaisia ohjeita ja vinkkejä joilla yrittää parantaa pennun oloa. Vastaanotolla kuitenkin jouduimme lopulta toteamaan ettei Georgea paranneta ilman taikasauvaa, sillä ultraus paljasti toimimattoman suolioston. Tämä pentu ei voi syödä ja ilman ruokaa se ei voi elää...Kun on hoitanut pientä kissavauvaa ympäri kellon, antanut sille nimen ja huomannut luomien välistä hieman jo kurkistavat pikkuiset sumusilmät, on sinänsä "helppo" (vääjäämätön) päätös yllättävän vaikea tehdä, eikä tästäkään päivästä selvitty kuivin silmin. Nuku rauhassa George. Me yritetään pitää Fred-veli täällä meidän kanssa vähän kauemmin...Ja anteeksi ihmisten puolesta, jälleen kerran .

LUMIUKKO

Pieni ja hento Lumikko, jonka paino vain laski ja laski. Eläinlääkärissä Lumikko letkuruokittiin ja toivottiin että imu löytyisi. Sitä ei löytynyt, mutta muuta kyllä... kitalakihalkio. Jälleen yksi pieni liekki sammui ennenkuin ehti edes uutta maailmaa nähdä. Jouduimme antamaan luvan lentää muiden jo tähdiksi menneiden kissojen luo. Nähdä siellä se kaunis maailma ja elää kivutonta ja leikin täyteistä enkelikissojen elämää.

MISSI

Lennä korkealle Missi. Ikää sen kymmenisen vuotta, pentuja kymmeniä...ja kun sitten lopulta saat mahdollisuuden siihen omaan kotiin ja turvalliseen loppuelämään, ehtii se päättyä ennenkuin ehtii alkaakaan.Muiden toimesta meille toimitettu tyttönen lähti ensimmäisellä kyydillä tänään lääkäriin, kun mahan alapuolella tuntui outoja patteja ja masun muoto oli vähän sellainen erikoinen. Tiineyttäkään ei voitu tässä kohtaa sulkea pois. Tämä mustavalkoinen tyttö sai sijaiskodissa nimekseen Missi. Liekö ollut ihan ensimmäinen kerta, kun sitä kutsuttiin muuksi kuin kissaksi ja/tai kissiksi, kuten Etelä-Pohjanmaalla on tapana. Ehkä sen ensimmäinen yö sisällä. Vain se se itse tiesi.Tutkimuksissa sitten paljastui kaikki totuus. Sellainen karu, turhauttava, olon tyhjäksi saava. Kurkkua kuristaa ja se nyt jo liian tuttu tunne hiipii esiin. Sellainen totuus, että on pakko todeta, että ainoa apu, mitä voimme tässä kohtaa tytölle tarjota on mahdollisuus nukahtaa siihen kivuttomaan ja lopulliseen uneen. Jälleen kerran .Missillä oli useampia nisäkasvaimia, joista yksi oli iso. Kauanko lienee jo olleet ja aiheuttaneet kipuja, joita tyttö on lääkinnyt kuten kissat tekevät, nuolemalla kipeitä kohtia. Ja kun puhutaan pahanlaatuisista kasvamista ja kissasta samassa lauseessa, tiedetään että etäpesäkkeitä on varmasti. Lisäksi selässä oli aristavaa kipua. Tiine tyttö ei ihme kyllä ollut ja luojalle siitä kiitos. Kasvaimia toki voidaan leikata ja täten saada lisäaikaa. Paljonko, sitä ei kukaan tiedä. Mutta kun katsot sitä kissaa silmiin, joka on aivan turhaan kärsinyt jo ties kuinka kauan ja siihen vaakakuppiin laitetaan kaksi isoa leikkausta ja huono ennuste, on aika selvää, mikä se lopullinen päätös on. Tällä kertaa Missi ei mennyt nukkumaan yksin jonkun ulkorakennukseen tai pyytänyt ovella lupaa päästä jonkun tupaan sisälle. Nyt se sai olla siitä välittävän ihmisen kanssa, vaikka yhteinen matka ei pitkä ollutkaan. Viimeisen henkäisyn tämä elämän kolhima tyttö sai hengittää tassu juuri sen ihmisen kädessä ja näin saateltiin jälleen yksi enkelikissa muiden joukkoon.Hyvää matkaa kaunis pieni Missi, loistat kirkkaana ja kivuttomana tähtenä siellä monien muiden kaltaistesi kanssa.