Eläintiimin päiväkirja

Tänään oli jälleen treffit Lillvetin porukan kanssa. Mukana oli seitsemän kissaa, joista neljä suhinasähikäistä leikattiin, rokotettiin ja sirutettiin. Jälleen on tämä nelikko askelta lähempänä omaa kotia ❤️.Rankan tien kulkenut emo Nuppu kärsii jälleen silmäoireista ja mukaan oli nyt tullut vielä kunnon räkätauti. Nuori mamma pääsi nyt spesiaalihoitoon ja seurantaan "sairasosastolle". Kyllä se tästä taas iloksi muuttuu.Mörkö kävi antamassa näytteet myös klyyvaristaan ja odotellaan tuloksia. Klonkku sai myös ojentaa tassun verikokeisiin ja katsotaan löytyykö tälläkään kertaa jotain vihjettä siitä, miksi poitsu on hiukan.. erityinen

Moni on kysellyt tämän kissan kuulumisia, joten tässä hiukan väliaikatietoja. Eli, Kuortaneelta loukutettu takkupoika, Rölli, kärsi pitkäaikaisesta kuivuudesta, jostain tulehduksesta, ruoka ei maistunut lopulta enää ollenkaan, ei juonut, pissa ja kakka lakkasi kulkemasta. Tänään kaverilta otettu iso nippu kokeita ja muutama läpivalaisukin kuvattu. Mahassa on pieni tyrä, joka ei onneksi ole paha eikä akuutti. Tipassa on saanut kollimus olla nyt pitempään. Maksa-arvoissa pientä heittoa, mutta voi johtua jo ihan tilanteen stressaavuudestakin. Seurataan tilannetta. Kotiin lähdetään lääkkeet mukana ja toivotaan, että hoito puree ja poika tuosta kuntoutuu. Jos tätä kaveria ei olisi saatu ulkoa pois, voisi tilanne olla aivan erilainen, paljon pahempi. Röllin puolesta iso kiitos teille, jotka olitte meihin yhteydessä .Janita ja Marjo / Eläintiimi

Maanantaina muutti meiltä kuusi kissaa kohti uutta elämää, kiitos yhteistyöstä jälleen kerran Rekku Rescue ry ❤️. Tänään sitten meidän karanteeniosasto sai uudet asukkaat, kun Vaasanseudun eläinsuojeluyhdistys huristeli kissakyydin tänne Alavudelle. Neljä suurisilmäistä, hieman epäilevää "sähikaistä" pääsi lähes uusiin majoitustiloihimme nauttimaan mm.korvien puhdistuksesta ja siirappisesta lässytyksestä. Vielä olisi yhteinen pesuhetki kahdelle näistä to do-listalla tälle päivälle. Tässä jälkeen yksi esimerkki siitä, että eivät ne kissapopulaatiot aina ole niitä navettajengejä. Tämä sakki on lähtöisin Pohjanmaalta ja ihan sisätiloista. Mutta jälleen kerran, yhteistyössä on voimaa.

TARVITAAN MÄRKÄRUOKAA JA APUJA ELÄINLÄÄKÄRI KÄYNTEIHIN!!!

Tämä kesä on ollut aivan kaoottinen kissojen osalta ja loppua ei näy. Näiden löytöeläinten lisäksi meillä on iso "nippu" pentutehdas porukkaa, joiden hoitoon uppoaa tuhansia euroja. Nämä tyypit ansaitsevat sen kaiken jälkeen mahdollisuuden ja sen me haluamme niille ja muillekin tarjota. Tässä hieman osviittaa mihin rahaa menee, ja paljonko.1.7-20.8 välinen aikaLillvet n. 4600€Kaikki eläinlääkärit yht. 6242€Apteekki 1200€Ruuat 1600€Hiekka 870€Ruuat,loukut,siivousvälineet,haihduttimet ym.N. 4000€Halpaa kuin saippua...Meillä pyörii kirppispöydät niin Seinäjoella kuin Alavuden keskustassa ja uutena on tulossa pöytä Tuurin Onnenkirppikselle. Tämä ei kuitenkaan riitä. Koronan takia tapahtumat ja isot keräykset ovat poissuljettu toistaiseksi, joten vetoamme teihin nyt somen kautta.Kaksi populaatiota odottaa, jotta saamme tilaa. On kodinvaihtajia, piikin alta tulijoita, löytöpentuja, villiintyneitä emoja pentuineen... On flunssaa, on suolisto-ongelmia, on ulko-ja sisäloisia, on kehityshäiriöitä, synnytyskomplikaatioita, on tuttipullo ruokittavia, on pahoinpideltyjä, on hammasremppaa ja myös eutanasia niille, joita emme enää muulla tavalla pysty auttamaan. Lista olisi oikeasti paljon pitempi, mutta tässä nyt osa ongelmista, joiden kanssa me ja sijaiskodit painimme päivin ja myös öin.Pentuja meillä on nyt äkkiä laskettuna 38 ja aikuisia 19. Auta sinä meitä auttamaan .Meille voi tilata ruokaa ja tarvikkeita suoraan. Osoite on Alavudentie 355 63610 Tuuri.Meille voi tuoda ruokaa ja tarvikkeita, kunhan ensin ilmoittaa asiasta mesen tai sähköpostin kautta. Meille voi lahjoittaa rahaa tilille näiden eläinten hoitokustannuksiin.

TÄRKEÄÄ!!!!!

Oletko ostanut/hakenut Alavudelta ns.naamiokissan tai koiran, esim.belgianpaimenkoiran?

Olet ehkä bongannut joskus ilmoituksen esim.Tori.fi:ssä, jossa suloiset sinisilmäiset pennut etsivät kotia ja hintana yleensä 350€? Papereita kissoilla ei ole, luonnollisesti.
Onko kissallasi myöhemmin esiintynyt terveydellisiä ongelmia? Onko ulko-ja sisäloisten kanssa ollut ongelmia?
Tai oletko ostanut koiria? Esim.Belgianpaimenta? Onko käytöshäiriöitä? Näitkö tilat vai tuotiinko koira jonnekin? Pienikin tieto auttaa.

Jos mielessäsi herää edes pieni epäilys asiasta, ole meihin yhteydessä mahdollisimman pian sähköpostitse: elaintiimi@gmail.com.
Me emme maalita ostajia, haluamme vain mahdollisimman paljon todisteita tähän asiaan, josta myös yhdistyksemme tulee tekemään tutkintapyynnön.

Tällä hetkellä voimme vain odotella, mutta sen ajan haluamme käyttää siihen, että tämä asia todella viedään loppuun asti.
Ja tänä aikana kun me odottelemme, vaihtavat koirat ja kissat nopeasti osoitteita.
Jos olet hankkinut tällä viikolla täältä suunnalta koiran tai naamiokissan, oletko saanut nähdä sisätilat, emot, paperit koirista jne? Olkaa tarkkoina ihmiset ja jakakaa tietoa. Pelkkä pentupaketti ja mikrosiru ei takaa tervettä eläintä, etenkin jos se luovutetaan jossain muualla, "ihan vain ystävällisyyttään". Älkää luottako kuviin, niitä on helppo lavastaa ja muokata. Idyllinen miljöö ei välttämättä olekaan se oikea todellisuus. Niin kauan kun on kysyntää, on tarjontaa.

Auttakaa meitä tämän asian kanssa ❤️.

P.s. Kuvan kissa näyttää olevan terve, eikö? Söpö naamiokissa juniori.
Todellisuudessa se kärsi pahoista ongelmista keuhkoissa ja suolistossa ja toipuu nyt toisen yhdistyksen hoivissa. Edit. Valitettavasti tämäkään kissa ei selvinnyt.

Hermionen ensimmäinen vappu turvassa

Hermionen vappu ja aamiainen sängyn viereen katettuna. Selkä on paremmassa kunnossa, kivut poissa ja luonne täyttä...öö...mitenköhän sen nyt muotoilisi, kultaa ja kaktusta ��. Keskustellaan jo muutenkin kuin murinalla, kynsillä ja hampailla. Tai no mä en ole näitä käyttänyt, mutta ymmärretään silti toisiamme täydellisesti.
Ihmisen teot ovat vaikuttaneet paljon ja vie aikaa paikata myös ne henkiset haavat, mutta aikaahan meillä on. Siinä missä välillä iskee käsille, se myös painaa päänsä mun kättä vasten ja nukahtaa siihen ❤️.
Iltaisin aina istun häkissä emon ja pentujen kanssa ja vain ollaan ja parannetaan maailmaa. Muilla ei sinne yksiöön olekaan asiaa, paitsi tietysti mun pojilla. Kuuluvat kalustoon ��.

Aurinkoista vappua kaikille!

T: Eläintiimin tytöt
#kissanarvo

HEI KIRPPISTELIJÄT!

Nyt on mahdollista tukea toimintaamme myös Seinäjoella! Kirpputori Ykkösbasaarissa löytyy pöytä nro.182, jonka tuotto käytetään lyhentämättömänä yhdistyksemme eläinten hoitoon.

Seinäjoella lahjoituksia niin myyntiin, kuin suoraan kissoille ottaa vastaan Riitta 0505960535.

Eilen käytiin taas hakemassa hieman troppeja emolle ja tänään tää jengi saa isomman huushollin kun kasataan iso elementtihäkki jonnekin kunhan hiukan sisustetaan ensin ��.
Hermionen kanssa on nyt rampattu lääkärissä, kun kissa kipuili lantiota, suolisto ei toiminut kunnolla, räkää puski pintaan ja se oli niin kuiva, että pelättiin jo munuaistenkin puolesta.
Onneksi kaikki arvot olivat ok ja tukihoito on purrut ruoan imeytymiseen ja apu pentujen hoidossa on säästänyt sen voimia.
Emon lantiokipu jatkuu ja syytä sille ei ole selvinnyt lukuisista kuvista ja kokeista huolimatta. Kokeillaan nyt vielä uutta kipulääkettä ja antibioottikuuri menee lentsuun ja pissavaivoihin. Suolistossa on myös edelleen jotain häikkää, mutta se osasto on sentään parempi kun saatiin suolinkaisille häätö. Emon aggression taso heittelee rankasti ja tää on nyt meidän viimeinen oljenkorsi. Toivottavasti Hermione tästä tokenee ja kivun syy olisi vain joku osuma, joka paranee tukihoidolla ja ajan kanssa.
Monilla tahoilla arat ja aggressiiviset emot ovat vain pentujen vuoksi maisemissa, mutta meille, on tää äippä myös tärkeä. Kaiken sen paskan jälkeen haluamme sille sen mahdollisuuden oikeaan kissanelämään, vaikka se veisi sen vuoden treenauksen. Pitäkää peukkuja että saadaan mamma iskuun.

Pitäisi myös keksiä pennuille nimet teemalla Harry Potter. Ehdotuksia otetaan vastaan.

Meille syntyi kevään toinen vauvajengi pääsiäisenä ��. Nyt nämä pikkukaverit saavat aloittaa elämänsä turvassa, sisällä ja lämpimässä. Ilman ihmisen apua olisi tilanne ollut toinen.

Nimiä emme voi täällä julkaista, mutta toivottavasti kuvat tavoittavat tämän henkilön, joka ilmoitti tiineestä emosta ja auttoi loukutuksen kanssa. Kiitos sinulle ��.

Aamun yhdistetty siivous ja sähläyshetki Rauhan vauvojen kanssa. 2,5 viikkoa ja alkaa pikkuhiljaa muailma kiinnostaa. Vaikea muuten arvata kuka näistä sinteistä on ainoa kolli ������.
Emme ota pennuista varauksia vielä tässä vaiheessa.

Tämä kyseinen kohde on ollut paikallisten ja viranomaisten tiedossa vuosia. Siitä on tehty ilmoituksia, paljon. Sieltä on muiden toimesta hävitetty kissoja, joita ovat loukuilla pyydystäneet ja ampuneet. Kissojen omistajat ovat myös itse tappaneet kissoja erilaisilla menetelmillä, jotka eivät ole sieltä inhimillisimmästä päästä.

Me olemme hakeneet sieltä kolmen vuoden aikana jo yhteensä 19 kissaa, ennen eilistä. Olemme yrittäneet auttaa lain puitteissa ja leikkauttaneet kissoja, hakeneet pyynnöstä pentuja, huonokuntoisia emoja jne, mutta lisää vain tulee ja ongelma jatkuu, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, vuodesta toiseen.
Naapurusto ilmoittelee kissoista, jotka ovat tuolta. Ne pissailevat terassit, pestyt matot ja aiheuttavat stressiä heidän omille kissoilleen. Taas paikasta tehdään ilmoituksia. Turhaan.

Viime syksynä meihin otti yhteyttä kaksi nuorta miestä. He olivat todella huolissaan. Olivat löytäneet talon läheisyydestä neljä pientä, korkeintaan viikon ikäistä pentua. Emosta ei tietoakaan. Ottivat pennut laatikkoon ja toivat meille. Neljä viikkoa taistelimme yhdessä eläinlääkäreiden kanssa. Heräsimme tunnin välein ruokkimaan, pissattamaan ja kakattamaan. Niitä nesteytettiin, mutta yksitellen kuitenkin ne hiipuivat pois. Viimeiset kaksi jouduimme viemään eläinlääkäriin ja päästämään myös ne pois tästä maailmasta. Epäonnistuminen iskee aina lujaa. Se kaihertaa henkisesti sisältä päin. Mutta, kaikkeen ei vain voi aina vaikuttaa ja tässä kohtaa tuo oli se ainoa apu näille pienille. Päästä pois.

Miksi näihin ei puututa? Miksi hoidetaan ongelman seurausta, eikä kohdata sitä ongelman ydintä? Kärsijöinä ovat syyttömät eläimet, joille on aina niin helppoa lukea kuolemantuomiot, koska hei, nehän on aina vain kissoja. Jep. Ne ovat kissoja. Monille voi tulla yllätyksenä, että nekin ovat tuntevia ja eläviä olentoja. Mitä helvetin hyötyä on käydä lahtaamassa niitä vuoden välein, kun ongelma vain jatkuu. Kymmeniä kissoja pääsee hengestään, mutta niiden ihmisten toimintaan ei puututa, jotka tämän mahdollistavat ja aiheuttavat?!

Kun nyt sitten saimme pyynnön hakea reilun viikon ikäisiä pentuja ja niiden emon ko.talon pihasta, meni meidän firmassa kuppi nurin. Taas sama rumba. Ei se lopu koskaan.

Kun vihdoin saimme tietoomme päivän, jolloin viranomaiset ovat tulossa, aloimme järjestellä kissoille paikkoja. Emme voi kyllin kiittää kaikkia yhdistyksiä ja yksityishenkilöitä, jotka lähtivät mukaan auttamaan ja tukemaan meitä.
Vesy, Maukula, Ssesy, Tassutiimi, Vaasan kissatalo, Kulkuri, jne...

Eilen sitten saimme viranomaisten ja vapaaehtoisten kanssa kissat pakattua autoihin ja osa lähti Vaasaan, osa Tampereelle ja osa jäi tänne. Nyt sieltä on kissoilta löytynyt ripulia, kehityshäiriöitä, paha korvapunkki, silmän hematooma, pissatulehdusta, kaksi emoa synnyttää hetkenä minä hyvänsä...ja vielä on paljon tutkimuksia tekemättä.

Haluamme lämpimästi kiittää johtavaa hygieenikkoa, Seppo Kangasta tästä yhteistyöstä, siitä, että saimme hoitaa kissoille paikat ja mahdollisuuden elämään toisaalla, siitä, että vihdoin asiaan puututtiin. Kiitos! Yhdistysten ja viranomaisten yhteistyö kantaa tulosta. Toivomme tämän jatkumista Etelä-Pohjanmaalla ja laajentumista myös paikalliselle tasolle. Ongelmia on alueellamme paljon ja nyt on aika niihin puuttua.

Alavuden seudun Eläintiimi Ry

Voit tukea toimintaamme seuraavasti:

LAHJOITA 1€, lähetä tekstiviesti 1 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 5€, lähetä tekstiviesti 5 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 10€, lähetä tekstiviesti 10 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 20€, lähetä tekstiviesti 20 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 30€, lähetä tekstiviesti 30 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 40€, lähetä tekstiviesti 40 TIIMI numeroon 16588
***********************

Mobilepay 24453

MobilePay-lahjoittajan ohjeet
1. Avaa MobilePay-sovellus ja kirjaudu sisään.
2. Syötä haluamasi lahjoitussumma.
3. Paina Valitse vastaanottaja -tekstiä, syötä lahjoitusnumero 24453 Valitse vastaanottaja -kenttään, valitse Jatka.
4. Hyväksy maksu pyyhkäisemällä näytön alareunasta
***********************

Saaja: Alavuden seudun Eläintiimi Ry
FI8241080011309591, BIC: ITELFIHH
Viite: 1245

Rahankeräysluvan myöntäjä: Pohjanmaan poliisilaitos. Luvan numero RA/2018/1079. Toimeenpanoaika ja -alue: 01.12.2018-30.11.2020 Pohjanmaan poliisilaitoksen alue.

Halla vs. superbakteeri- keräys

Halla, tuo pieni epäonnen poika. Halla saapui Marjon luokse hoitoon pentuna, ensimmäisen rokotuksen jälkeen, saatuaan voimakkaan reaktion rokotteesta ja poju tarvitsi jatkuvaa seurantaa. Kuume huiteli taivaissa ja pienen voimat eivät meinanneet riittää. Elämänsä alkumetrit tämä pikkukaveri oli viettänyt emonsa kanssa ulkona.
Kuumeen lisäksi alkoi melkoinen korina ja rohina kuulumaan keuhkoista. Eipä siinä sitten muuta kuin punainenpuhelin käteen ja soitto Jukalle Lillvetiin. Odotetusti lääkekuuri napsahti kun Hallalle pukkasi myösi päälle bakteeri, sen viheliäisen viruksen lisäksi.
Onneksi homma saatiin hallintaan 4-5 päivän pakkoruokinnan avulla ja poju alkoi itse syömään. Ei uskaltanut varaäippä kuitenkaan vielä tuulettaa, sen verran tässä on tullut kilometreja näiden kissojen virusten kanssa, että on opittu olemaan hiljaa, jos alkaa näyttää hyvältä...
Koska ne muuttujat. Niitä tulee lähes aina. Niinkuin Hallankin kohdalla saimme nähdä.
Jokunen viikko meni ihan hyvin ja tuli sitten tehosterokotteen aika. Marjolla oli jo omat epäilyksensä ja jännitys päällä, että tuleeko taas jotain oireilua.
Viikon päivät siinä homma oli ok ja Halla touhusi kuten sen ikäisen pikkumiehen kuuluukin. Ei tullut kuumetta, eikä muutakaan bonusta. Joko nyt voisi huokaista helpotuksesta? Noup.
Kävelipä Marjo, kuten monesti ennenkin, Hallan ohi kun jäpikkä oli päikkäreillä kiipeilypuussa ja loi pikaisen silmäyksen kissaan. Perus settiä siis. Tilanne kuitenkin vaati uusinnan ja kappas vain, Marjon tarkka silmä huomasi jotain korvaan kuulumatonta. Kuin ruokosokeria, mitä ihmettä?!! Tämä oli uutta.
Hieman vastaavaa oli ollut aiemmin yhdellä kissalla, jolla oli autoimmuunisairaus ja siihen ei enää hoidot tehonneet. Kuitenkaan tämä Hallan korvahomma ei nyt mennyt ihan yksyhteen sen kanssa ja tilanne vaati jälleen punaisenpuhelimen.
Olimme jo varanneet aiemmin ajan muille kissoille, joten Marjo kysyi, mahtuisiko Halla vielä mukaan. Ainahan tilaa oli vielä yhdelle, joten sillä reissulla Jukka otti näytteen korvasta ja totesi siellä olevan Stafylokokki. Bakteerin pirulainen oli sitten paikan löytänyt. Lääke arsenaali kissalle mukaan ja kotiin hoitelemaan pojua. Alkuun kaikki näytti hyvältä, mutta sitten alkoi erite olemaan paksumpaa, tummempaa, kosteampaa ja taas soitto elliin. Käytiin siinä sitten Seinäjoen Lillvetin konttorilla seuraavaksi ja näyte lähti movettiin tarkempaan syyniin ja siellä tädit testasivat, mikä troppi toimisi. Tulipa sieltä tieto superbakteerista ja ainoa mahdollinen mikä voisi tehota oli Oflan Akvakol silmätipat. (Tässä kohtaa heräsi myös ajatus, että pitäisi laittaa lotto menemään...)
Ei muuta kun tippaa korvaan ja toivomaan parasta. Jälleen alku näytti hyvältä, mutta sitten alkoi takapakki. Tässä kohtaa voisi todeta jo että "ullatus"... Korva alkoi taas erittää töhnää.
Viime perjantaina olimme jälleen kontrollissa ja bakteereita oli runsaasti...Pihla, se meidän toinen luottolääkäri, kehoitti varaamaan ajan jonnekin klinikalle, jossa olisi tarvittavat välineet ja tähystyksen kautta voitaisiin suorittaa huuhtelu korvaan, jolloin se saadaan puhdistettua kunnolla.
Noh, matkailu avartaa ja pitää tämä nyt kokeilla, eli aika on varattu ja suuntana on ensi perjantaina Jyväskylä.

Meillä on vähän nyt suru puserossa Hallan vuoksi. Poika kun on maailman ihanin pusupoika. Toki alkaa jo silläkin mennä hermo jatkuvaan korvien rassaamiseen, kenelläpä ei. Mutta silti kun tuo "tyhmäkorvanrassaajaäippä" menee maate, niin pitää Hallan päästä kaulalle toteuttamaan Niilalta apinoitua lussutusta ja lopuksi pieni iso poika nukahtaa varaäippänsä kaulalle.

Koska tuon korvan oireilu ei ole vaikuttanut muuten Hallaan, menoa ja meininkiä riittää välillä liiaksikin, emme halua luovuttaa, vaan missiona on nyt saada sille bakteerille lähdöt, asap.
Se lysti vain maksaa. Paljon. Ei se, että Marjo hurauttaa sillä Golfilla Jyväskylään, se on onneksi diisseli, mutta ne tutkimukset ym. Siksipä päätimme, että nyt laitetaan Hallalle ihan oma keräys, jolloin saadaan apu suoraan sen hoitokuluihin.

Tiimin tonttuilut

Aiempina vuosina näin loppusyksystä, olemme järjestäneet isojakin ruoka-ja tarvikekeräyksiä ympäri Etelä-Pohjanmaata. Olemme olleet mukana joulumyyjäisissä ja myyneet myös netin kautta joulukortteja yms.
Tänä vuonna näin ei kuitenkaan ole. Miksi?!
Olemmeko ehkä laiskoja tonttuja, jotka mielummin nostavat ne villasukkaiset jalat pöydälle ja vedetään porukalla glögiä? No ei sentään ��.

Tämä syksy on ollut meidän tonttujengille poikkeuksellisen rankka. Mehän tonttuilemme läpi vuoden, ympäriinsä. Kilometrejä kertyy tuhansia, satoja tarinoita, kommelluksia, hillittömiä naurukohtauksia, onnistumisia, epäonnistumisia, iloa, surua. Koko skaala. Alkaa kuulkaa kevyesti tuntua tonttujenkin fysiikassa ja on ollut välillä pakko viheltää peliä poikki, kukin meistä omalla tavallaan. Muuten ei vain jaksa. Onneksi huumori ja nauru vie eteenpäin ja se polttava halu auttaa ja muuttaa asioita.
Mutta, tästä syystä esitämme nyt toiveemme teille rakkaat tukijamme. (Toki kirjoitamme myös joulupukille). Myö tarvitaan nyt apua.

Joulussa on taikaa. Mahdottomasta voi tulla mahdollista. Joulun ihme ei ole legendaa, se voi olla totta. Uskokaa vain. Me olemme sen nähneet!
Vuoden aikana taivaalle on syttynyt uusia tähtiä, tähtiä, joille apu tuli liian myöhään. Mutta on myös paljon niitä, joita nämä tähdet katsovat ylhäältä. Niitä, joilla on mahdollisuus. Nämä pienet enkelit, joiden siivet eivät aina ilman apua kanna täällä maanpäällä, ovat niitä, joita me autamme. Siksi kirjoitan nyt tätä. Näiden enkelien äänenä.

Mutta, takaisin siihen avunpyyntöömme...

Sen sijaan, että jalkautuisimme perinteisesti ostoskeskuksiin, kauppoihin tai myyjäisiin, pieni tonttu porukkamme päätti käyttää tämän kaiken vapaa-aikamme nyt vain eläimiimme, niiden hoitoon, auttamiseen ja eläinlääkärikäynteihin. Siihen, että yritämme saada emon ja pennun turvaan pakkasilta, siihen, että se repaleinen kolli saa uuden mahdollisuuden. Siihen, että karvansa menettänyt, väiveinen kissa saa hoidon ja uuden komian turkin. Siihen että ruokimme pentuja, joiden emon voimat eivät yksin riitä.

Koska emme voi enää repiä enempää itsestämme, pyydämme nyt Teitä. Juuri Sinua, lähtemään mukaan meidän joulun ihmeeseemme, tehdään taikoja yhdessä ja mahdollistetaan useamman eläimen auttaminen. Korjataan ne repaleiset siivet.

Vielä olisi pienempiä ja isompia tulossa, kunhan vain onni suosii ja loukut ja riistakamera pelaa.
Kiitos kaikille apukäsille ja kuskeille. Yhteistyö

Vielä jatketaan ja olisi kiinni saatavana emo ja kaksi pentua sekä pari kollia, joista toinen aika huonossa hapessa suun osalta.
Näillä pikkukavereilla sen sijaan hampaat ja kynnet toimii loistavasti ��.
Pitäkää peukkuja että saadaan kaikki pian pois ulkoa.

�� KUVAT SAATTAVAT JÄRKYTTÄÄ!��

" KISSA ANNETAAN HYVÄÄN KOTIIN"

Näitä ilmoituksia on netti ja kaupan ilmoitustaulut pullollaan. Niin Tori.fi, Facebookin kissapalstat kuin roskalavatkin.
On hienoa, että omistaja, joka syystä tai toisesta joutuu lemmikistään luopumaan, haluaa antaa sen vain hyvään kotiin, mutta, meneekö se kuitenkaan aina toivotusti?

Tässä yksi esimerkki siitä, että aina ei mene kuten asian toivoisi menevän.

Olipa kerran nuori nainen, joka joutui luopumaan rakkaasta lemmikistään. Häneen otti yhteyttä perhe, joka oli kiinnostunut tarjoamaan kissalle hyvän ja rakastavan loppuelämän kodin.
He keskustelivat netissä ja kaikki vaikutti olevan hyvin. Kissan luovutuksesta ja luovutusehdoista sovittiin ja niin kissa muutti uuteen kotiin.
Se minkä moni muu paikallinen tiesi tästä ko.perheestä ja heidän tavastaan pitää eläimiä, ei valitettavasti vielä tässä vaiheessa ollut tämän kissan omistajalla tiedossa. Hän luotti, että rakas kissa löysi hyvän kodin, sisäkissana, kuten oli sovittu.
Sisäkissa taas käsitteenä on vieras tälle uudelle kodille. Heidän kissansa ovat pääasiassa jääneet kaikki auton alle ja seikkailleet milloin missäkin. Yleensä leikkaamattomina.

Tämä kissan edellinen omistaja otti meihin yhteyttä jokin aika sitten, kun oli saanut kuulla huolestuttavia tietoja tästä kissan uudesta kodista ja kyseli, onko meillä tietoa asioista ja olihan meillä.
Huoli kissasta kasvoi ja vaikka hän yritti saada uuden kodin ihmisiä kiinni, hänelle ei enää vastattu. Huolestuneena hän lähti jopa etsimään kissaa. Epäily siitä, että kissa oli jossain ulkona kasvoi ja silminnäkijä havainnot vahvistivat asian. Kissa seikkaili vaarallisella alueella täysin ilman valvontaa, sirua tai pantaa. Nainen seurasi havaintoja, mutta kissaa ei kuitenkaan löytynyt.
Kunnes. Tuli ilmoitus auton alle jääneestä kissasta, joka oli kuollut välittömästi.
Tuntomerkit saattoivat olla hänen kissansa tai sitten toisen samannäköisen.
Nainen otti meihin uudestaan yhteyttä ja Marjo kävi kissan hakemassa pois tienreunasta. Sovittiin, että myöhemmin samana päivänä hän tulee katsomaan, onko se kissa hänen vai ei. Samalla saimme sirun tarkistettua ja sitä ei ollut.
Pahat aavistukset eivät olleet päivän aikana helpottaneet ja kun hän sitten tuli katsomaan kissaa ja Marjo siirsi muovia sivuun kissan pään päältä, löi suru suoraan vasten hänen kasvojaan. Siinä, muovien alla, makasi hänen ennen niin rakas kissansa. Kylmänä, pahasti ruhjoutuneena, niin kuolleena.
Kyyneleet iskivät välittömästi ja musertava suru. Suru siitä, että vastuullisuus ei ollutkaan uuden kodin hallussa. Suru siitä, että kissa jätettiin heitteille. Suru siitä, että tämä olisi ollut vältettävissä.
Uudet omistajat eivät vaivautuneet edes katoamisilmoitusta tekemään. Ja miksi olisivat tehneetkään, kun itse kissan ulos päästivät, kuten niin monet kissat ennen tätä. Ja jatkuvasti heillä on haku päällä uudelle kissalle.

Kun luovutat kissan uuteen kotiin, pyydä siitä luovutusmaksu. Kissa on sen arvoinen.

Tee kotikäynti. Keskustele huolellisesti kaikista asioista. Kysele ihmisiltä taustoja jos mahdollista.

Pidä yhteyttä jatkossakin.

Ikävä kyllä joillekin nämä elävät olennot ovat kauppatavaraa.
Joillekin arvottomia leluja, joita saa aina uusia kuolleiden ja kadonneiden tilalle.

Hyviä koteja on ja aina kannattaa miettiä se väylä, mitä kautta sille lemmikille lähtee etsimään uutta kotia.
Se paikallinen roskalava tai puskaradio ei ehkä ole se paras vaihtoehto.
Voi esimerkiksi kääntyä paikallisen esyn puoleen. Monet auttavat kodin etsinnässä, ilman että lemmikki siirtyy yhdistykselle. Me esimerkiksi teemme juuri tätä.

Ilmaiset pennut päätyvät monesti tällä alueella pennunteko koneiksi maalle, rapumertaan syötiksi, lahjaksi tai kiertoon.
Eläimen vastuullinen hoito ei ole ilmaista ja jokaisella on arvoa ja oikeus siihen. #kissanarvo #vastuullisuus

Julkaisemme tekstin ja kuvat omistajan luvalla.

Otamme osaa suruusi ❤️.

Pentujengin kanssa rokotuksilla ja sirutuksessa

Mestari Ticcu, tuo Toscan pentu, on kulkenut pitkän matkan sieltä terassilta, jonne syntyi, meille sijaiskotiin, sitten omaan kotiin ja nyt lähti poika vielä valloittamaan muailmaa kissanäyttelyyn ja millä tavalla!! Oman ryhmänsä (alle 2v) ykkönen rescuekissa showssa. ��

Paljon onnea Mestari Ticcu ja perhe ❤️❤️.

Kuvassa Kalle Kyykäärme, tiimiläisemme sienestyskaveri ❤

Hilla ja hänen henkilökohtainen hoitajansa lähettävät teille kaikille ison kiitoksen kannustuksesta, lahjoituksista ja tarinan jakamisesta.
Olemme nyt kolme kertaa käyneet lääkärissä hakemassa lisäapuja ja tänä aamuna kun oli taas aamumaidon aika, tyttö ensimmäisen kerran imi maitoa itse!! Rohina on helpottunut ja lima vähentynyt, joten syöminenkin alkaa sujua. Antibiootin rinnalle aloitetaan tänään vielä viruslääke. Se oli tilattava lääke, joten saamisessa hieman kesti.
Pissa hommelit sujuu ja nyt tyttö jo kehrääkin ❤. Pennuilla kuitenkin kaikki vaikuttaa kaikkeen ja romahdus voi tulla tunneissa. Olemme silti toiveikkaampia kuin toissa päivänä.
Paljon on myös kyselty, voiko lahjoittaa suoraan nimenoman Hillan hoitoon. Tämä toki onnistuu myös, jos laittaa lahjoituksen tilillemme ilman viitenumeroa ja viestikenttään nimi Hilla. Näin meidän Mikko pystyy kohdistamaan lahjoitukset suoraan Hillan hoitokustannuksiin ��.
Jakamalla näitä Hillan ja kohtalotovereiden tarinoita saamme tietoisuutta kissojen tilanteesta Suomessa lisääntymään ja ehkä jonain päivänä ne ihmisten asenne tuulimyllyt ovat edes osittain kumossa ja kissat saavat sen arvostuksen, joka niille kuuluu.

Eilen saapui Hilla pentu, josta teimmekin pienen päivityksen.
Tilanne on ollut huono ja on nyt kahdesti käyty hakemassa päivystyksestä apuja.
Silmien ohella sillä on paha hengitystie-infektio, sekä pissa ei kulkenut. Pentu muuten oli pirteä, mutta kipeä. Tukos saatiin tänään pois ja rakko tyhjennettyä. Otettiin lisää nestettä, silmiin uusia tippoja ja kortisonia.
Ensi yö näyttää paljon, mutta toivomme, että pieni taistelija jaksaa.
Kotona nyt sitten jatkuu nesteytys, lääkitys ja tukiruokinta. Ja äsken vihdoin pissa tuli ns.normaalisti kun avustin hieman! Luojan kiitos!! ❤❤

Voit auttaa Hillaa ja muita kissojamme tukemalla toimintaamme ja lahjoittamalla joko rahaa suoraan eläinlääkärikuluihin, ostamalla etenkin märkäruokia, tukiruokia, vastiketta, hiekkaa, pellettiä, lisäravinteita jne. Kaikki apu menee suoraan ja kokonaan näiden pienten ja isojenkin hoitoon.

TEKSTARI LAHJOITUS:

LAHJOITA 1€, lähetä tekstiviesti 1 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 5€, lähetä tekstiviesti 5 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 10€, lähetä tekstiviesti 10 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 20€, lähetä tekstiviesti 20 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 30€, lähetä tekstiviesti 30 TIIMI numeroon 16588
LAHJOITA 40€, lähetä tekstiviesti 40 TIIMI numeroon 16588

MOBILE PAY LAHJOITUS:

Mobilepay 24453

MobilePay-lahjoittajan ohjeet
1. Avaa MobilePay-sovellus ja kirjaudu sisään.
2. Syötä haluamasi lahjoitussumma.
3. Paina Valitse vastaanottaja -tekstiä, syötä lahjoitusnumero 24453 Valitse vastaanottaja -kenttään, valitse Jatka.
4. Hyväksy maksu pyyhkäisemällä näytön alareunasta

TILILLE:

Saaja: Alavuden seudun Eläintiimi Ry
FI8241080011309591, BIC: ITELFIHH
Viite: 1245

Rahankeräysluvan myöntäjä: Pohjanmaan poliisilaitos. Luvan numero RA/2018/1079. Toimeenpanoaika ja -alue: 01.12.2018-30.11.2020 Pohjanmaan poliisilaitoksen alue.

RUOKALAHJOITUS:

- Star-kirppiksen keräyspisteelle
- Tilaa suoraan meille Myllytie 11 63300 Alavus
- Tuo suoraan meille, laita yv, tekstari, soita tai sähköpostia

0406303162 / elaintiimi@gmail.com

Ähtäri, Ähtäriläiset ihmiset, Ähtärin S-market, Sissi kissan pelastusjoukot.

Välillä meinaa usko hiipua ihmisiin eläin asioissa mutta te nostitte sen pilviin.
Käsittämätön määrä lahjoituksia muutamien hassujen tuntien aikana❤️
Kiitos ja nöyrä kumarrus teille kaikille osapuolille��
Kissat kiittää, tiimin väki kiittää.
Toivottavasti esimerkkinne innostaa muitakin niin täällä kuin muuallakin auttamaan hylättyjä eläimiä. Kissakriisi kun on totista totta lähes koko Suomessa.
Yhdessä saadaan hurjan paljon enemmän aikaan ❤️

Saimme näin mahtavan ruokalahjoituksen kissoillemme! Suuri kiitos tästä K-supermarket Alavus, sekä Mars.

Aina ei mene kuten on suunniteltu...
Jokunen aika sitten Alavudelta löytyi iso kollipoika, jonka ulkonäkö kertoi rankasta ulkoilma-elämästä. Pakkanen oli armotta puraissut korviin ja erimielisyyksiä muiden kollien kanssa ratkottu erilaisilla kynsi-ja hammastekniikoilla.
Kukaan ei kissaa kysellyt ja moni oli huolissaan sen alahampaasta, joka kuulemma roikkui suun ulkopuolella. Meitä arvosteltiin kovinkin sanoin siitä, että ensin etsimme kissalle omistajaa, emmekä samantien hakeneet sitä turvaan. Ne jotka tuntevat meidät ja tietävät tämän kissatilanteen täällä, suhteessa sijaiskoteihimme, ymmärtävät, että se kissan ottaminen ei ole aina ihan helppo homma, etenkään jos sille ei ole paikkaa. Ulkoa tuleva kissa kun vaatii sen eristyksen ja siitä emme tingi.
Joka tapauksessa olimme jatkuvasti yhteydessä ilmoittajiin ja he saivat kissan eristettyä ja sisälle odottamaan siksi aikaa, kun järjestimme paikan.
Päivän päästä kolli olikin jo kyydissämme ja suuntasimme eläinlääkäriin hampaita näyttämään. Ihmisten puheista ja näistä lukuisista facebook- tulkinnoista huolimatta, hammas ei ollut irti, ei roikkunut suusta, ei ollut kipeä, eikä siinä ollut oikeastaan mitään muuta, kuin joko maitohampaiden aiheuttama väärä kasvusuunta tai pentuna tapahtunut trauma. Kissa söi hyvin ja ikenet ja hampaat olivat kasvusuuntia lukuunottamatta kunnossa.
Kissa sai nimen Basso. Tämä iso poika hurmasi kaikki. Se tuli kuorestaan ja vaati harjaamista ja huomiota. Eristyksen, rokotuksen, loishäädön ja kastroinnin jälkeen se pääsi sijaiskotiin, osaksi perhettämme. Basso rakasti lapsia, muita kissoja ja jopa tuota pöhlöä koiraa! Se nukkui vieressä sängyssä ja toimi terapiakissana erityislapselleni. Hammasongelmaisia molemmat, eli samiksia, kuten poikani sanoi.
Eilen sitten tein facebookiin julkaisun, jossa kerroin, että tuntuu siltä, että Basso taitaa olla nyt kotona. Kerroin joka iltaisista harjauksistamme, sen avoimuudesta ja siitä, miten lujaa tämä kolli iski suoraan sydämeen. Miten tärkeä siitä oli tullut kaikille, etenkin pojalleni.
Tänään sitten sain tehdä uuden päivityksen, sydän täynnä puristavaa surua.
Basson kunto romahti äkisti. Nousi kuume, hengitys oli vaikeaa. Pääsimme samantien eläinlääkäriin, jossa jouduimme toteamaan, että voin tehdä vain sen viimeisen palveluksen tälle kissalle. Vannon, että seinäkello jätti siinä kohtaa pari liikettä väliin...samalta tuntui omassa sisimmässä.
Vaikka näitä kohtaloita tässä hommassa näkee ja kokee paljon enemmän kuin mitä toivoisi, niihin ei totu koskaan. Eikä pidäkään. Ja jos joskus kyynistyy niin paljon, että ei tunnu missään, lyön hanskat tiskiin välittömästi ja saa nämä hommat jäädä. Tätä pitää tehdä sydämestään tai ei ollenkaan.
Siinä me sitten Basson kanssa olimme, toinen nukkui rauhallisesti ja toinen yritti pitää itsensä kasassa ja sanoa ne sanat. Ne jäivät ensin kurkkuun, möykyksi jonnekin tuonne sydämen ja suun välille.
Lopulta sain kuitenkin sanottua sen:"Antaa Basson mennä." Juosta sinne, minne kipu ei pääse.
Poikani oli mukana ja myös hän hyvästeli Basson: " Hei hei söpöläinen."
Bassolla oli paha infektio. Keuhkoissa oli nestettä, limakalvoilla isoja ongelmia, kurkussa tuntui jotain ylimääräistä jne. Vastustuskykyä ei ollut. Se ei olisi kestänyt hammasremonttia ja muita hoitoja. Ei. En halunnut sille enää yhtään enempää kipuja. Sen olin sille velkaa.

-Basso. Niin pienen hetken olit minun. Aivan liian vähän aikaa. Nuku rauhassa kivuttomana, iso ihana kollinronttini. Taas yksi iso tassunjälki tatuoituna sydämeen, ikuisesti ��❤.
Pojan kunto yllättäen romahti täysin ja mitään ei ollut tehtävissä. Keuhkot kirjaimellisesti sanoivat sopimuksen irti. En voinut muuta kuin ottaa ison tassun käteeni ja kuiskata viimeiset sanat pojalle: nuku hyvin äitin poika, kaikki on hyvin ja äiti on tässä. Aina.

Kiitos Alavuden eläinlääkäri Marianne Huuskoselle Basson hoidosta näinä viime viikoina ❤

Janita / Eläintiimi

Alavuden uusi Ykköskirppis ja Eläintiimin kirppispöytä nro.99 löytyvät aivan Alavuden keskustasta. Salmentie 4.

Pöydän tuotto käytetään lyhentämättömänä kodittomien eläinten eläinlääkäri-ja tarvike kustannuksiin.

Nyt tekemään löytöjä ja samalla autat näitä elämän kolhimia pieniä ❤️.

Otamme edelleen vastaan lahjoituksena tavaraa myyntiin. Niiden on oltava ehjiä ja puhtaita.

HÄTÄKERÄYS SULO-KISSAN TUTKIMUKSIIN

Sulo, tuo meidän kauttamme uuteen elämään ponnistanut nuori mies. Emo oli osa isoa populaatiota ja oli löydettäessä todella huonossa kunnossa. Emoa pystyimme auttamaan enää sillä viimeisellä keinolla ja se sai nukkua pois sylissä, ilman kipuja ja lupaukseni saattelemana: " Mene rauhassa, pienillä vauvoillasi ei ole hätää, me lupaamme hoitaa ne ja ne saavat mahdollisuuden."
Nyt on aika lunastaa jälleen osa tätä lupausta ja tarvitsemme siihen teidän apuanne.

Sulo on nyt sairastunut mystisesti ja sen oireita on tutkittu jo muutaman eläinlääkäri käynnin verran. Sulo ei halua syödä, juoda, oksentelee ja kuume nousi tällä viikolla.
Omistaja, joka rakastaa eläimiään yli kaiken, on kokenut lähiaikoina jo yhden suuren menetyksen, menettäessään rakkaan koiransa traagisesti ja se suru on vielä suuresti mukana joka päivä. Nyt hän pelkää Sulon puolesta, kun syytä oireille ei löydy ja rahat ovat todella tiukassa.
Lähdimme rahallisesti tukemaan Sulon hoitoa ja viimeisen ell käynnin jälkeen näytti jo paremmalle, mutta tänään vointi on alkanut taas mennä huonompaan suuntaan.
On otettu verenkuvat, maksa-ja munuaisarvot, röngenit, ultrattu jne. Kaikki tulokset ovat normaaleja. On kipulääke, on allergiaruoka, on pahoinvointilääke, on ruokahalua nostattava lääke.
Jokin Sulo-pojan suolistossa nyt kuitenkin mättää ja tilanne vaatii uusia tutkimuksia.
Sulo on nuori, yksi vuotias jäpikkä, jolla on taistelijan luonne. Sulo ansaitsee kaiken sen, mitä elämällä on tarjota sille maailman parhaassa, sen omassa kodissa.

Autatko lunastamaan lupauksemme ja lähdet mukaan auttamaan Sulon hoitokustannuksissa?
Kaikki lahjoitukset tällä viitteellä käytetään Sulon hoitoon.

Sohaistaanpa hieman taas ampiaispesää...

Kesä rullaa hyvää vauhtia eteenpäin ja löytölät alkavat olla tupaten täynnä eri ikäisiä kissoja pennuista senioreihin. On se vain jännä asia, että vuonna 2019 maamme kärvistelee edelleen isojen kissaongelmien kanssa. Kissaihmiset ovat jakautuneet eri leireihin, niihin joiden mielestä kissan kuuluu ja pitää kulkea vapaasti ulkona, toteuttaen näin synnynnäisiä vaistojaan ja sitten niihin, joiden mielestä se on vastuutonta ja turvallista ulkoilua valjaissa ja tarhassa kannatetaan.Monesti ihmetellään, miksi löytölät eivät luovuta kissoja vapaasti ulkoileviksi. Tässä on se syy. Jäätävä ongelma joka ikinen kesä, mihin ne kaikki reppanat tuolta ulkoa saadaan, laitetaan tuhansia euroja hoitokuluihin, rampataan lääkärissä isoissakin operaatioissa ja sitten se misse pitäisi luovuttaa onnelliseksi ulkokissaksi. Ymmärrättekö ristiriidan?

Ulkona kissaa vaanii moni vaara, joita ihan kaikki eivät ymmärrä. Arvatkaapa mikä on suurin, jos nyt ei lasketa mukaan talven paukkupakkasia ja lukuisia tarttuvia sairauksia, joita kissalla muuten on aikamoinen määrä. Se uhka on ihminen. Kissoja ammutaan milloin milläkin, eikä näillä sankareilla välttämättä ole edes osaamista sen aseen käsittelyyn, kissoja kidutetaan, satutetaan ja myrkytetään. Kuka haluaa altistaa oman kissansa sellaiselle? Okei, no se ei päde jos asutaan maalla ja naapuriin on matkaa se 10km linnuntietä. Niinkö? Uhat löytyvät sieltäkin. Smirre-kettu kyttää metsän reunassa, haukat taivaalla, Ilves seuraavan mäen takana jne. Vapaasti ulkoilevalla kissalla ei ole sellaista paikkaa, ei edes oma piha, joka olisi täysin turvallinen. Kyllä se Ilves kissan pihastakin hakee ja helposti hakeekin.

Jos kritisoimme vapaata ulkoilua, se leimataan nopeasti mm.vihapuheeksi, pelon lietsomiseksi jne. Mutta, kun katsoo silmiin näitä ulkoa löytyneitä kissoja, on se sitten populaatiosta tai yksinäinen kulkija, ei pysty millään perustelemaan sitä vapautta oikeaksi, kissan edun mukaiseksi tai hyväksyttäväksi.

Tiine emo, joka on yhtä takkua, turkki vilisee ulkoloisia, viimeisillään, arka. Yhdet pennut tehnyt jo ulkorakennukseen. Onko se oikein?Pieni pentu, ei toivottu. Ei viitsitä leikkauttaa ulkoilevaa kissaa. Pennut tapetaan. Yksi pelastuu ulkopuolisen avulla. Emo menettää pentunsa ja vain, odottaakseen kohta uusia. Onko se oikein?

Navettakissa, saa pentuja. Osa kuolee, osa löytyy pitkin kyläteitä. Emo häviää, yksi pentu tuodaan meille. Se on pahasti sairas, aloitetaan hoito. Pentu selviää. Onko tämä oikein?

Kissa jäänyt auton alle. Pää murskana. Kukaan ei kaipaa. Onnellinen? Kissa jäänyt auton alle, on elossa. Viemme lääkäriin, jossa selviää paha sisäinen verenvuoto, perna revennyt ja ties mitä muuta. Kissa ei näytä kipua, shokki. Päästämme pienen nukahtamaan pois. Ei sirua, ei löydy omistajaa. Onko tämä oikein?

Kissa jäänyt auton alle. Talvi. Kukaan ei siirrä sivuun ja jäätyy kiinni maahan. Käymme hakemassa kissan pois. Ei sirua, kukaan ei kaipaa. Onko tämä oikein?Nuori kissa löytyy roskien vierestä. Täynnä räkää ja takkuja. Takut ajellaan, aloitetaan lääkitys. Lääkkeet eivät auta. Kokeillaan uusia. Ei auta. Uusi reissu lääkäriin. Kuvaus. Jotain mahassa. Odottelu, lääkintä ja kohta uudet kuvat. Selviääkö se? Täysin kesy kissa, kukaan ei kaivannut. Onko tämä oikein?

Kuinka paljon näitä jää tuonne luonnon ja ihmisten armoille. Vastaus, aivan liikaa. Ongelma on vain ja ainoastaan ihmisen aikaansaannos, mutta vain murto-osaa kiinnostaa asian korjaaminen. "Koska aina on näin ollut". "Sehän on vain kissa."

Me haluamme nyt haastaa kaikki mukaan korjaamaan tätä kissojen asemaa ja tilannetta Suomessa. Epäilijät ja vapaanulkoilun puolestapuhujat haastamme mukaan suoraan kenttätyöhön. Yhdistykset ympäri maan ottavat avun mielellään vastaan ja siinä, jos jossain silmät aukeavat ja näkee sen toisenkin puolen asiasta.

Haastamme kaikki kissaihmiset mukaan jakamaan tietoutta leikkautuksen tärkeydestä ja rokotuksista.

Kiitos Husse Suomi ❤.

Iloisten uutisten aika!Kauan kaivattu koirapuisto tulee. Rahoitus saatiin ja päästään hommiin ❤!!

Kissan luonteen/tilan arviointi kiinniotettaessa

Hyvin monesti, kun törmää näihin loukutettujen kissojen kohtaloon, on lopetus perusteltu villiyden takia. "Käyttäytyi loukussa uhkaavasti.", "Hyökkäsi kohti ihmisiä."
Kuitenkin, jopa populaatioissa on välillä aivan kesyjäkin tapauksia, mutta loukussa käyttäytyminen kielii kaikesta muusta ja kissa yleensä lopetetaan ennen sitä omistajan 15 vuorokauden "suoja-aikaa".
Haluamme nyt tuoda esiin asian toisen puolen.

Se, miten kissa käyttäytyy loukussa, oli se sitten meidän käyttämämme vaneriloukku tai metalliloukku, on tilanne kissalle kuin kissalle pelottava, stressaava ja uhkaava. Se ei tiedä miksi on loukussa ja mitä seuraavaksi tapahtuu. Hyökkäys on tässäkin kohtaa usein se paras puolustus ja näin ollen se kesykin kissa saattaa käyttäytyä poikkeavalla tavalla. Miksi sitten se kissan kohtalo sitten usein määräytyy juuri tämän käytöksen perusteella? Onko ehkä ihmiselle se helpoin tapa. En tiedä, mutta me toimimme eri tavalla.

Meille tuli loukutettu kissa vajaa viikko sitten. Loukussa se oli kiukkuinen, sekava ja yritti väkisin saada itsensä pleksin läpi ulos sieltä. (Tässä kohtaa hyvänä rauhoitteena on pyyhe tms loukun päällä.) Kun siirsimme kissan loukusta isoon häkkiin, lähempää tarkastelua varten, se juoksi ympäri häkkiä ja oli todellakin kaikkea muuta kuin kiltti ja pieni sylikissa.
Häkki peitettiin ja kissalle annettiin aikaa rauhoittua. Näin myös tapahtui. Se söi, kävi laatikolla ja siinä sitten perinteisen tavan mukaan istuin illan lattialla juttelemassa sille.
Seuraavana päivänä tilanne oli jo se, että kissa oli sylissäni ja sain tutkittua korvat, ihon ja muutenkin katsottua sitä. Selvisi, että se on pieni tyttö, viime vuoden pentuja.
Jatkamme edelleen luottamuksen rakentamista ja eilen se jo puski kättäni. Eli se, millainen kissa loukussa on, ei todellakaan kerro, millainen kissa on todellisuudessa.
Antakaa kissoille aikaa ja katsokaa, millainen se on. Jokainen on arvokas.

Tämä on keväthaaste Teille kaikille ��!!

Taitaa kevät jo tuolla tiimin ovella kolkutella... Eilen nimittäin tähän maailmaan syntyivät yhdistyksemme tämän kevään ensimmäiset pennut. Emo löytyi tammikuussa huonossa kunnossa ja sen kanssa käytiin pariin kertaan nesteytyksessä ja sai tukiruokaa. Epäily tiineydestä tuli toisella lääkärireissulla ja eilen illalla Taiga tosiaan synnytti neljä tervettä pentua. Emo ja pennut voivat hyvin ��.

Pakostakin sitä alkoi ajattelemaan, että mikä olisi tilanne, jos se olisi synnyttänyt nämä pienet tuonne ulos. Ei olisi perheonni välttämättä yhtä onnellista kuin nyt.

Tämä oli nyt alku, tiedämme jokainen, että pentumäärä ei jää tähän. Viime vuosi oli jotain aivan kaoottista koko Suomessa löytökissojen ja etenkin ulos syntyneiden pentujen kanssa. Yhdistykset olivat tupaten täynnä ja jonossa oli kissoja koko ajan ja ilmoituksia tipahteli päivittäin.

Yksi iso asia, millä nämä voidaan ehkäistä, on kissojen leikkauttaminen. Se ei omistajalta ole iso vaiva ja yhdistykset ovat yhteistyössä muiden yhdistysten ja eläinlääkäreiden kanssa jatkuvasti mukana tukemassa leikkautuksia erilaisilla kampanjoilla.
Tälläkin hetkellä Alavuden alueella pyörii Rekku Rescuen leikkautuskampanja ja toivommekin ihmisten lähtevän rohkesti mukaan. Jakakaa tietoutta leikkautuskampanjasta ja leikkautuksen hyödyistä.
Kun valo ulkona lisääntyy, alkaa kissoilla nuo hormonit hyrrätä. Äkkiä rauhallisesta sohvaperunasta kuoriutuu sellainen sireeni, joka häntä vinossa huutaen 24/7 vie lopulta järjen.

Se kissa saalistaa hiiret aivan yhtä tehokkaasti leikattuna ja jääpä sille siihen enemmän aikaakin, kun ei jatkuvasti tarvitse olla äidin hommissa lastenkamarissa.
Leikatut kollitkin keskittyvät enemmän olennaiseen, kun ei tarvitse kierrellä ympäri pitäjiä heilastelemassa ja jättämässä mukavia "facebookviestejä" naapurin vastapestyihin mattoihin.
Yleinen käytäntö täällä landella on, että emolle jätetään yksi pentu ja loput tapetaan. Kertoo jo ihmisten perusluonteesta kaikki ne mielikuvitukselliset tavat tappaa ne ei-toivotut pennut...Mainittakoon nyt vaikka listan kärjestä hukuttaminen, kivijalkaan lyöminen, pakokaasu ja muovikassi-yhdistelmä tai jopa polttaminen.
Yksikään näistä pennuista ei ansaitse kuolemaa. Kuolemaa, joka on suora seuraus ihmisen välinpitämättömyydestä.
Olemmeko tosiaan nostaneet itsemme jo niin korkealle jalustalle, jotta saamme surutta toimia näin muita eläviä olentoja kohtaan?

Toinen ääripää ovat sitten nämä eläinrakkaat, jotka ruokkivat kissoja, jotka eivät ole omia. No, ne kissat tietysti vinkkaavat muille kulmakunnan kolleille ja dooriksille, notta tuollahan on ilmaista sapuskaa kaikille, eikun mukaan vain porukkaan ja monesti siinä vielä rakkauskin roihahtaa ja "onnellisia" perhetapahtumia saadaan juhlia useitakin kertoja vuodessa.
Ajatus ruokinnasta on yleensä vilpitön, kunnes siinä muutaman vuoden päästä ollaankin keskellä helvetillistä populaatiota ja sitten mietitään, että mites tässä näin kävi ja eihän nämä kissat edes ole omia, joten syykään ei voi olla itsessä.
Nämä tilanteet vähenisivät, jos kissat leikattaisiin. Vaikka ne silti kävisivät naapurin seisovassa pöydässä, ei syntyisi näitä uusia pentuja ulos, jotka oppivat nopeasti, että ihminen ei ole se kiva juttu, paitsi korkeintaan ruoka-aikaan.
Ja kyllä, sen populaation saa myös ihan asuntoonkin. Sisäkissoilla myös hormonit toimii ja tilanne räjähtää käsiin myös näissä tapauksissa. Eli populaatiot ja isot kissaporukat eivät aina ole niitä ulkonasyntyneitä.

Me haastamme nyt kaikki yhdistykset ja yksityiset mukaan leikkauskampanjointiin ja tiedon levittämiseen. Yksikin leikattu kissa on voitto.

Nostetaan kissanarvoa! #kissanarvo

- Älä anna pentuja ilmaiseksi.
- Leikkauta kissasi.
- Kissan ei tarvitse kokea äitiyttä, se on onnellinen ilmankin.
- Älä osta, vaan adoptoi.
- Jaa tietoa eteenpäin.

Joskus apu tulee liian myöhään ��. Tosin nyt ei olisi pystynyt toista edes auttamaan, sen verran kova tälli tuli sähköjohdosta. Pääsi kuitenkin pois pellolta ja tuhkaukseen. Eikä ole valitettavasti ensimmäinen eikä viimeinen joutsen, jolle näin käy.

Viikonloppuna Eläintiimi jalkautui Turkuun, Ilmajoelle ja tänne Alavudelle.

Olimme tutustumassa muihin eläinsuojeluyhdistysten väkeen, olimme Eläinten tähden-tapahtumassa star-kirppiksellä ja Ilmajoen K-kaupalla kertomassa toiminnastamme.
Kaikkineen viikonloppu oli menestys ja haluammekin nyt kiittää kaikkia mukana olleita toimijoita, yrityksiä ja yhdistyksiä. Ilman teitä tämä viikonloppu ei olisi onnistunut ��.
KIITOS myös kaikille osallistujille ❤.

Alavuden seudun Eläintiimi Ry

Lähes kaikilla kissoilla on ollut vakavia tulehduksia suussa ja hammasremontit odottavat. On myös suun kasvaimia ja loisten aiheuttamia pahoja suolisto-ongelmia.
Aiemmin keväällä, kun olimme tuolla samassa paikassa, tekemässä tätä samaa hommaa, saimme turvaan n.50 kissaa, joista yli 40 oli pentuja. Tämä määrä on valtava.
Saimme nyt kuitenkin lisäaikaa ja metsästäjät eivät vielä ole siis kuvioissa mukana.
Suurin osa kissoista on ollut täysin tottumattomia ihmisen kosketukseen ja jopa läsnäoloon. Ne eivät ole osa koskaan olleet sisällä, eivätkä ole saaneet oikeanlaista ruokaa. Tämä näkyy niiden fyysisessä kunnossa ja luonteessa. Mutta, kaikista näistä on tullut kuitenkin kotikissoja, ne ovat löytäneet kodit ja saaneet mahdollisuuden kokea sitä oikeaa kissan elämää.
Me yhdistyksenä olemme alusta asti olleet ns.villiintyneiden kissojen puolesta puhujia ja haluamme näyttää, että ne ovat aivan yhtä hienoja ja arvokkaita, kuin ne kesyt tapaukset.
Joskus se vain vaatii aikaa.
Antakaa näille persoonille mahdollisuus. Älä osta, vaan adoptoi.
Eilen saimme tämän projektin kissat nro.28, 29 ja 30 kiinni.
Sylissäni on pentu, joka aivan kuin vaistosi, että nyt elämä muuttuu. Sähinä loppui kuin seinään ja pikkukaveri on sylissä ja antaa rapsutella.

#kissanarvo

Alavuden seudun Eläintiimi Ry

Tällä viikolla olemme saaneet yhteensä 27 populaatiokissaa ja yhden kulkuri sisälle turvaan.
Huomenna heilahtaa eläinlääkärin ovi ja mennään muutamien kanssa näytille. Kuvan musta kissa on toisiaan yksi näistä.

Janita ja Marjo

Kiitos ilmoittajalle avusta ❤. Sinun ansiostasi nämä saivat mahdollisuuden.
Eikä emoakaan unohdettu. Se saa myös mahdollisuuden ��.

Seinäjoelta auton moottoritilassa Alavudelle reissannut Kinuski kävi tänään uudestaan lääkärissä ja vihdoin masu on paljon paremmassa kunnossa. Madot aiheuttivat pienelle ns.mato-ummetuksen ja suolistokin oli tulehtunut. Lääkekuurilla selvittiin ja tammikuussa käydään rokotuksilla ja sen jälkeen alkaakin tämän tytön kodinetsintä ��

Kuvassa laaduntarkkailija Punkku, pentuna pahvilaatikossa ilmestynyt veijari, varasi nämä ruoat itselleen ja kavereilleen ��.

Tässä teille yksi esimerkki siitä, että se ulkoinen olemus ei kerro kissasta yhtään mitään.

Kuvassa olen minä ja sylissäni Mauri. Kissa, joka harhaili ulkona ja oli ulkoisesti hyvässä iskussa. Kiltti, kesy ja leikattu. Selkeästi siis jonkun ulkoileva ja onnellinen kissa. Vai oliko? Oliko se karannut lomareissulla tai karannut ikkunasta? Jäänyt ehkä muuttokuormasta tai tahallisesti kyydistä? Totuutta emme saa koskaan tietää.
Kissa oli löydettäessä siis ulospäin aivan fine. Kuitenkin sen suu oli tohjona, eikä syömisestä ole siksi tullut mitään. Pitkä karva peitti allensa laihtuneen ja riutuneen kissan.
Ensiapu haettiin päivystyksestä ja aloitettiin kuntoutus. Lääkärissä käytiin kokeissa ja niiden näytettyä vihreää valoa aloimme suunnittelemaan kissalle mittavaa hammasoperaatiota, johon lähti mukaan Anteron Ystävät.
Ihmiset lähtivät mukaan kampanjaan ja Maurille kerättiin mittava summa euroja, jotta se saisi ansaitsemansa mahdollisuuden.
Kohtalo päätti kuitenkin toisin.
Tänään olisi ollut Maurin suuri päivä. Hammaspäivä lääkärissä. Se kuitenkin muuttui jäähyväisiksi, suruksi, isoiksi kyyneliksi ja luopumiseksi.
Uudet verikokeet näyttivät kaikkea muuta kuin vihreää valoa. Ne kertoivat karua kieltään kasvaimesta, pahasta romahduksesta ja siitä, että jäi vain yksi asia, minkä enää pystyimme Maurille antamaan. Pääsyn pois täältä.
Joistakin kissoista tulee spesiaaleja ja minulle Mauri oli sellainen. Iso, kehräävä ystävä, joka rakasti huomiota ja harjaamista. Ja ruokaa.
Tänään Mauri lähti sylissäni parempaan paikkaan. Mutta jäi ikuisesti sydämeeni.
Kiitos kaikille, jotka olitte mukana Maurin keräyksessä. Uskon, että löytyy toinen kissa, jolle ne käytetään ja sitä Maurikin toivoisi. Näitä tapauksia on aivan liikaa.

Nuku hyvin äidin poika. Talo on niin tyhjä ilman sinua ❤.

Äiti

Jos haluat olla mukana auttamassa muita Maurin kaltaisia kodittomia, voit tehdä meille lahjoituksen. Tuloilla katamme eläinlääkärikuluja. Apua tarvitsevia on paljon ja lisää olisi tulossa jos vain paikkoja ja rahaa löytyy.

Rahalahjoitus:

Saaja: Alavuden seudun Eläintiimi Ry
FI8241080011309591
BIC: ITELFIHH
Viite: 1245

Luvan myöntäjä:
Pohjanmaan poliisilaitos.
Luvan numero on RA/2018/1079. Toimeenpanoaika ja -alue: 01.12.2018-30.11.2020
Pohjanmaan poliisilaitoksen alue.

17.2.2019

Nälkä. Se ihana tekosyy meille ihmisille avata se jääkaappi hiljaa yöllä, käydä kebabputkassa vetämässä ähky ennen taksijonoon menoa, syy ostaa se kevyt kenttälounas jostain hampurilaismestasta.

Mutta kissalle, joka on yksin ulkona, se nälkä on kaikkea muuta kuin tekosyy etsiä jotain syötävää. Se nälkä ajaa kulkurit ihmisten pihoihin, etsimään jotain, mitä voisi syödä. Kissan kroppa on vielä siitä jännä kapistus, että jos ei ole oikeaa polttoainetta ja/tai sitä ei ole riittävästi, alkaa moottorin osat pikkuhiljaa leikata kiinni. Tähän riittää pari vuorokautta ja sitten alkaa munuaiset huudella huomiota, eikä niitä saa enää vuosihuollossa kuntoon.
Jos sitä hiirtä tai muuta lihapitoista apetta ei löydy, tekee kissa kuten tekisi jokainen, jonka henki on kiinni siitä, että jotain on syötävä. Siinä kohtaa 100% lihansyöjä siirtyy sinne vege-osastolle ja ulkona se tarkoittaa talvisin esim. näitä lintujen ruokintaan tarkoitettuja paikkoja. Voitte kuvitella miltä tuntuu vetää jotain jyviä ja talipalloja, kun mielessä pyörii kunnon piffi. Maistuisiko?
Beritillä ei ollut vaihtoehtoja. Tai oli. Syö mitä löydät tai kuole nälkään. Se valitsi ensimmäisen. Kylmä ilma ja jatkuva nälkä oli ohjannut sen jonnekin, jossa oli tarjolla talipötkylä verkossa. Ei muuta kuin ääntä kohti. Myöhemmin suusta alas meni jotain, joka ei täyttänyt ravintosuosituksia lähimainkaan. Metallisia sulkijoita ja alumiinia. Jotain, joka on ollut makkaran muotoinen ja pakattu sellaiseen. Noh. Se mikä menee alas, ei välttämättä tulekaan ulos. Eikä tullut Beritillä kakan mukana pakoputkesta kuin jäätävä haju. Kipeäkin tyttö oli. Niin kipeä, että stressitaso hipoi taivaita ja pissakin tuli alle.
Eilen sitten saimme Beritin uudestaan röntgeniin ja maha avattiin. Epäily oli vierasesineestä suolistossa, mutta ullatys, eipäs ollutkaan!
Viimeisenä oljenkortena luottolääkärimme Jukka Lillvetistä, avasi tytön pakin ja sieltähän löytyi sievä ja haiseva kokoelma kaikkea sellaista, jota kukaan ei ikimaailmassa haluaisi sisuksiinsa. Ei siis mikään ihme, että tyttö oli kipeä, aivan kypsä ihmisiin ja stressaantunut. Siinä sitten maha tyhjätiin romusta ja lääkekuurit mukana pääsimme lopulta alkuyöstä lähtemään kotiin päin.
Pakostakin tulee mieleen, että jos Berit ei olisi tullut juuri tietyn ihmisen pihaan, juuri silloin, niin ei olisi ollut kaunis ja kivuton loppu. Eikä tämä kissa ollut kipuinensa mikään onnellinen seikkailija, joka oli toteuttamassa vaistojaan maaseudulla, kuten kissat ovat aina tehneet. Se uhka ja kuolema voi olla vaikka se talipallo, se voi olla rotanmyrkky tai kuten tässä tapauksessa alumiinikääreen osat ja iso verkon pala.
Nyt Berit on saikulla ja saa pieniä määriä recovery-ruokaa. Toivottavasti tyttö selviää.

❤Iso kiitos jälleen kerran Lillvetin huippuporukalle!! ❤

Tässä vielä lyhyt esimerkki siitä, kuinka paljon voi yhteen kissaan mennä rahaa... eilinen reissu oli vähän päälle 400e. Edelliset kaksi reissua yhteensä n. 250e.
Se, että adoptoit meiltä kissan, mahdollistaa nämä hoidot niitä tarvitsevalle toiselle kissalle.

Kiitos kaikille adoptoineille, lahjoittajille ja tukijoillemme. Yhdessä olemme enemmän ❤.

#kissanarvo

17.2.19

KIITOS RIIHIMÄKI, ONNENTASSU ❤.

"Kiitos Alavuden seudun Eläintiimi mahtavasta työstänne satapäisen kissapopulaation talteen ottamisessa ja kuljetuksessa! Me täällä Tampereella jatkamme tästä parinkymmenen kisun kanssa." (Facebook, KKY:n julkaisu 6.2.2019) Kiitos KISSOJEN KATASTROFIYHDISTYS!!! Yhteistyöllä saadaan autettua useampia ��.

6.2.2019

KISSAT JA PAKKANEN.

Kylmää on ja luvattu lisää pakkasta. Ilmoituksia kissoista satelee paljon ja pyydämme nyt teidän ymmärrystänne ja myös apuanne.
Se ei aina ole helppoa saada yhtäkkiä paikkaa ulkoa tulevalle kissalle. Kissa vaatii eristyksen muista eläimistä tautiriskien takia. Sijaiskodit ovat lähes täynnä ja muuta tilaa ei nyt toistaiseksi ole. Loukutamme nyt myös isoa populaatiota pois pakkasesta ja se vie lähes kaiken vapaa-ajan.

*Jos löydät ulkoa kissan, tarjoa sille mahdollisuus päästä lämpimään, jos suinkin mahdollista, mutta älä kuitenkaan riskeeraa omia lemmikkejäsi, vaan eristä kaveri eri tilaan, boksiin tai paikkaan, mikä on helppo siivota.

* Lähde auttamaan liittymällä sijaiskotijengiimme. Lisätietoja meiltä. Eristysmahdollisuus oltava.

* Ilmoita kulkurista meille valokuvan kera. Teemme ilmoituksen sivuillemme.

Haemme kissan heti kun se vain on mahdollista.

24.1.2019

Husse Suomi, kiitos ❤.

22.12.2018

LÖYDETTY KUOLLEENA ALAVUS Kolisto 21.12.2018

**EDIT: 22.12.18**

❗Kissan omistaja löytyi ja Alavuden seudun Eläintiimi Ry tulee viemään asian taustojen perusteella viranomaiskäsittelyyn.❗

Vaikka emme kissan historiaa tiedä, niin silti tämä sama kohtalo uhkaa kaikkia ulkona ominpäin kulkevia kissoja. Eli tämä on tapaus omistettu erityisesti teille, jotka sen ulko-oven avaatte kissoillenne.

Tällä kissalla ei ollut suojelusenkeliä mukanaan. Ensimmäinen havainto kissasta on jo n.kuukauden takaa. Sitten se katosi ja nyt ilmestyi uudelleen. Enää vain apumme ei sitä tavoittanut.
Suojaa etsiessään se on käpertynyt levyn taakse hakien lämpöä ja turvaa hallin taustalta. Kuitenkin ravinnon puute ja kylmät yöt veivät voiton ja kissa on jäätynyt siihen paikkaan.
Tiimimme kävi hakemassa jäätyneen pienen pois.
Tämä on väärin, niin helvetin väärin. Yksikään elävä olento ei ansaitse kuolla kylmyyteen, yksin ja hitaasti. Mikään perustelu kissan onnellisesta elämästä vapaasti ulkoilevana ei oikeuta ihmistä tämän kaltaiseen välinpitämättömyyteen. Ei mikään. Ja jos kissasi karkaa, katoaa, ilmoita siitä välittömästi meille, löytölöihin, netissä ja kauppojen seinillä. Siruta kissasi niin se löytää kotiin helpommin.
Ja näitä saman kohtalon omaavia kissoja on paljon. Siis todella paljon. Liikaa.

Tämä kissa on ns.naamiokissa eli ei mikään perinteinen maatiainen. Tulemme selvittämään kissan lähtökohtia ja asia tullaan viemään eteenpäin, mikäli tilanne sitä vaatii.

Jatketaan tukiruokinnalla siis ja tuo pissavaiva pois.
Mauri etsisi rauhallista sijaiskotia ja jos haluat auttaa niin lahjoita tukiruokaa, hiekkaa...osta kannatustuotteita. Mauri kiittää tsempistä ��.
Reipas oli seniori ja antoi ultrata hienosti!

6 tuntia reissu kesti ja 5 pentua mukana.
Onneksi meillä on parhaat hoitamassa näitä meidän pieniä ❤. Lillvet Eläinlääkäripalvelut Jukka ja Heidi.
Myös sanahirviö akuuttiripuli näytti, mihin se pahimmillaan pystyy vuorokaudessa, samoin todennäköisen sisäsiittoisuuden tuomat kivat bonukset...tässä tapauksessa ulos luiskahtava peräsuoli ja vatsan ropleemat.
Pidetään peukkuja jotta Herra X ja Nti T selättävät nämä ongelmat. Kuvassa Herra X.

Janita ja Marjo

Rekku Rescue ry (Official). Tämä on teille.

Ilman yhdistysten välistä yhteistyötä jäisi moni apua tarvitseva kissa ilman sitä. Se, että toimimme niin yksityisesti kuin yhdessä, antaa enemmän voimaa, mahdollisuuksia ja onnistumisia.
Tänään lähti Etelä-Pohjanmaalta kissakuriiri kohti Helsinkiä ja meiltä pääsi moni kissa eteenpäin. Emme voi kylliksi kiittää kaikkia, joiden avulla tämä onnistui. Olette ihan parhaita!

16.9.18

Meillä kävi eilen vieraita ❤. Iso kiitos tuestanneRekku Rescue ry (Official) ja oli kiva tavata ihan livenäkin ��. Samaan kahvipöytään istahti myös Kisu Ry:n Sari Heikkilä ja kiitos myös hänelle taas kerran tuliaisista ja mukaan lähti myös 6 kissaa ❤.

6.9.2018

26.7.18

22.7.18

Löytöeläimet, nuo välillä hyvinkin sairaat, rähjäiset, tiineet, keskoset, pennut, villiintyneet...

Ne jakavat ihmisten mielipiteet voimakkaasti. Ja tämä ei ole vain ns.suuren yleisön juttu, vaan koskee myös eläinlääkäreitä.
Sitä luulisi, että jos on alalle hakeutunut, että se eläin ihan yhtä arvokas ja oikeutettu hoitoon, oli sen lähtötilanne mikä hyvänsä. Henkilökohtaisesti en voi ymmärtää, miksi se kallis, kasvattajalta ostettu kissa olisi sen arvokkaampi kuin ojasta löydetty pieni pentu, joka on täynnä sisä-ja ulkoloisia. Tai puolivilli kissa korvapunkkeineen. Kissasta on vuosien saatossa tullut arvoton, hyötyeläin, joka ei muka tunne kipua, jos jää vaikkapa osittain auton alle (ja tämähän on autoilijan vika, aina. Ei vastuuttoman omistajan...), jolla ei ole väliä, annetaan kulkea vapaana ja valvomatta, uskotellaan sen kuuluvan jo luontoon, joka sitten korjaa näppärästi nämä rähjäiset ressukat. On helpompi lopettaa kissa ja hankkia ilmaiseksi uusi.

Mutta, on todella uskomaton ero näissä eläinlääkäreissä. Hyvin nopeasti sitä näkee, kuka sitä työtä tekee siksi, että se on sydämen asia ja kuka siksi, että siitä maksetaan, tai valikoidusti koirat hoidetaan hyvin, mutta kissoja ei arvosteta. Eläinlääkärikäynti kun tänä päivänä ei ole mitään halpaa lystiä, etenkin jos tulee lähtö päivystykseen.

Me olemme yhdistyksenä kiertäneet hyvinkin laajalti eläinlääkäreissä näiden enemmän ja vähemmän kolhuja saaneiden kissojen kanssa ja on tullut vastaan paikkoja ja lääkäreitä, jonne/joille emme halusta mene toista kertaa. On eläinlääkäreitä, jotka ottavat kyllä rahat, mutta hoito on tasoa " Kun en minä nyt oikein tiedä..." ja saat poistua samassa tilanteessa kuin menitkin, satasen lasku käsissä.
Ja sitten on lääkäreitä, jotka eivät missään vaiheessa tuijota kelloa ja kassakonetta. He ovat valmiita antamaan jokaiselle kissalle sen vaatiman ajan, oli se sitten kiltti Mirri kantokopassa tai villi Smirre pakkohäkissä. He auttavat eläimiä, koska he oikeasti välittävät.
Jokainen on tärkeä!

Monesti meiltä kysytään hyviä eläinlääkäreitä ja haluan nyt julkisesti mainita heistä muutaman, henkilökuntaa unohtamatta ��.

Lillvet Eläinlääkäripalvelut - Jukka, Heidi ja muut. Te olette parhaista parhaat!

Atte Sandelin - Lapua. Kiitos. Olet huippu ��!

Marianne Huuskonen - Alavus. Sydämessäsi on paikka löytökissoille ❤. Kiitos.

Ja homma jatkuu...��.

#kissanarvo #elainsuojelu #kissat

18.7.18

Lastenkamari ja äitiysosasto täytyy taas. Olemme viime päivinä olleet pentujahdissa vähän jokapuolella. Olemme ryömineet niin välikatossa villan seassa, kuin rymynneet rakennuksissa niin sisällä kuin allakin. Kilometrejä on tullut mittariin satoja.

Myös emoja pentuineen on saatu kerrankin onnistuneesti kiinni ja suurin osa emoista onkin jo uudestaan tiineenä.
Osa pennuista on jäänyt tapaturmaisesti orvoiksi.
Osa ei luota ihmiseen ja osa on vähän iisimpiä. Tätä on suomen kesä.

Perjantai-illan huumaa...ryömiä ulkorakennuksen katonrajassa lasivillan seassa ja lämpöä öpaut 100*C. Mutta onnistuinpas nappaamaan kaksi pientä nöpönenää turvaan! Tikapuiden juurella toimi paras varikkotiimi ja haavi, hanskat ja boksit liikkuivat tehokkaasti.

Tässäkin asiassa on vallalla ajattelutapa, että ei niille kissoille ennenkään ole mitään sairauksia tullut ja ihan hyvin se synnytys ennenkin on mennyt.

Isoin riski erilaisiin komplikaatioihin on populaatiossa elävillä kissoilla, joilla myös perushoito on laiminlyöty. Näissä tapauksissa esiintyy huomattavia määriä sisäsiittoisuutta, joka puolestaan vaikuttaa suoraan syntyvien pentujen kohtaloon, terveyteen ja ylipäänsä siihen, selviääkö pentu hengissä.
Vanha uskomus, että leikkaamaton kissa on parempi hiirikissa, on myös aivan silkkaa puppua. Tämä ajatusmaailma vain on valitettavan yleistä maaseudulla. Ja pentuja syntyy joka vuosi todella paljon.

Mutta palataksemme vielä näihin synnynnäisiin ongelmiin pennuilla, haluan esitellä teille yhden pennun, jonka emo on juurikin populaatiosta lähtöisin.
Kun pentu syntyi kolmen sisaruksensa kanssa, se näytti aivan normaalilta pikku nyytiltä, jolla olisi hieno elämä edessä. Viikot vierivät ja pikku hiljaa tämän pikkukaverin silmät alkoivat näyttää omituisilta. Niistä tuli lähinnä mieleen kalansilmät. Muuten tämä jantteri oli kuin muutkin sisaruksensa. Asia kuitenkin vaivasi ja lähdimme käymään eläinlääkärissä. Tutkimuksen jälkeen selvisi, että meillä on tässä kehityshäiriöinen pentu. Luultavasti seuraus sisäsiittoisuudesta. No ei hätiä mitiä. Pentua seurattiin ja kasvu oli normaalia kunnes ilmeni stressistä johtuva pissatulehdus. Se hoidettiin lääkkeillä, mutta epäiltiin, että taipumus tähän on voimakas ja saattaa kroonistua, jos on paljon muuttujia matkalla. Stressitekijät minimoitiin ja pentu tuli luovutusikään. Silmät olivat edelleen valtavat ja halusimme uuden lääkärinarvion tilanteesta. Tämä tapahtui eilen.
Pennulla todettiin vesipää ja aikamoinen aukile päässä. Nestekierto aivoissa on nyt suht normaali, mutta onko se sitä tulevaisuudessa. Kasvaako aivot ja pää oikeassa suhteessa toisiinsa. Muodostuuko painetta kuinka ja jos niin koska. Paljon jäi avoimia kysymyksiä, mutta yhdistyksenä päätimme olla antamatta kissaa adoptioon, vaan se jäi yhdistyksellemme loppuelämäkseen ja saa elää hyvässä sijaiskodissa. Sille voi tulla vakavia neurologisia tai motoriikka ongelmia. Kukaan ei tiedä. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan.

Haluamme kertoa tästä siksi, että jos suunnittelet kissan pennutusta, mieti tarkkaan oletko valmis mahdollisiin ongelmiin. Vai kannattaisiko kuitenkin leikkauttaa kissa. Oletko valmis testaamaan molemmat kissat vakavien tautien varalta? Oletko vastuullinen omistaja ja luovutat pennut vasta yli 12-viikkoisina, rokotettuna ja useasti madotettuina? Etkä anna pentuja ilmaiseksi.
Pennuthan ovat yli söpöjä, mutta tuovat mukanaan vastuuta. Vastuun elävästä eläimestä, jolla on oikeus elää lajilleen tyypillistä elämää ja saada tarvittaessa hoitoa.

Jos omistat vapaasti ulkoilevan kissan, onhan se leikattu, rokotettu ja madotettu? Oletko vastuullinen omistaja ja valvot kissan ulkoilua? Oletko hankkinut tietoa tarttuvista taudeista? Esim.kissarutto, fip, felv, kaliki, mykoplasma, herpes jne. On väiveitä, punkkeja, sisäloisia...Näistä osa myös ihmisiin tarttuvia. Tarkistatko kissan turkin ja korvat? Tiedätkö mikä on korvapunkki?

Jos vapaasti ulkoileva emo saa pennut, päästätkö sen silti ulos imettävänä? Otatko riskin auton alle jäämisestä ja siitä, että sitten sinulla on orpoja pentuja tuttipulloruokinnassa? Tarttuvasta taudista? Ulkoloisista?

Perehdy kissan hoitoon ennen pennun hankintaa. Mieti onko sinulla resursseja hoitaa jos tarve vaatii.
Älä ota ilmaista kissaa.

Kuvassa on Leo, josta kerroimme.
#kissanarvo

Yläkerrassa kuuluu hiljaisuus. Muut eläimet vaistoavat, että osa porukasta on poissa. Itsellä riittämätön olo, kun ei voinut auttaa kuin päästämällä pienet pois.
Itkettää ihmisen pahuus. Itkettää menetykset. Itkettää kaikkien niiden puolesta, jotka eivät ikinä saa apua.
Paljon on eri värisiä ja kokoisia tassunjälkiä jäänyt sydämeen elämäni aikana ja tilaa on vielä monille, joten työ eläinten hyväksi jatkuu.

Tummuessa illan,
luona sateenkaarisillan,
kun auringon viimesäteet taipuu,
niin moni kissa uneen vaipuu.
On päivän leikit jäänet taa,
ne onnellisina nukahtaa.
Nähden unta ystävistä,
perheistä ja hetkistä yhteisistä.
Odottaen sitä aamua valkenevaa,
kun jälleen yhdessä leikkien kirmata saa.

Luciferin, Wandan ja Rollen muistolle.

Rakkaudella,
Äiti

Esimerkiksi tämän vuoksi:

Tämä pentu on syntynyt sisällä, mutta emo on elänyt vapaasti pihalla. Pennulla on ikää nyt 8 viikkoa ja on paljon ikäisiään pienempi. Tällä pennulla on emon perintönä kalikivirus. Sitä vastaan rokotetaan ja sitä on monia eri muotoja. Rokottamaton emo on tartuttanut pentunsa, joista kaikki muut neljä ovat menehtyneet.
Tämä pieni taistelija joutuu nyt vielä kärsimään tämän aktivoituneen viruksen, eikä ole läheskään varmaa, selviääkö se tästä.
Sen suu ja kieli ovat täynnä verta vuotavia haavaumia. Voit varmasti kuvitella millaista on syödä jos suu on enemmän kuin kipeä.
Tämä tyttö kuitenkin syö, mikä on erittäin hieno asia. Silmät ovat enemmän ja vähemmän turvoksissa ja vuotavat. Suusta valuu välillä verta.
Pentu saa antibioottia, kipulääkettä ja ravintolisiä. Tarvittaessa tukiruokintaa. Kaiken tämän keskellä se kuitenkin leikkii, haluaa syliin ja kaipaa pentuja toisessa huoneessa, josta kuuluu leikin äänet, jossa se ei ole ollut ja jonne se ei koskaan pääse, koska joutuu olemaan ainakin kuukauden eristyksessä. Ja se jää viruksen kantajaksi.
Se huutaa ikävää silloin kun en ole sen kanssa täällä. Se ei halua olla eristyksessä.

Miksi siis rokottaa kissa.

Kaliki on pirullinen vieras. Se tarttuu herkästi kissasta toiseen. Se voi aiheuttaa kuolettavan keuhkokuumeen pennuille. Se nostaa kuumeen, voi tehdä haavaumia myös jalkoihin ja päähän. Se voi turvottaa niveliä niin, että kävely on kivuliasta ja kissa mielummin makaa.
Rokote ei välttämättä anna viruksen eri muodoille täydellistä suojaa, mutta ainakin kissalla on mahdollisuus.
Populaatioissa ja vapaana ulkoilevissa tämä virus viihtyy, etenkin jos ja kun ne yleensä ovat rokottamattomia. Aivan kuten tämän pienen emo.
Jos otat eläimen, niin jos tieten tahtoen altistat eläimen mm.tällaiselle virukselle päästämällä sen ulos, antamalla sen lisääntyä vastuuttomasti, et rokotuta ja loishäädä sitä säännöllisesti, niin voitko kutsua itseäsi vastuulliseksi ihmiseksi, vastuulliseksi eläimen omistajaksi?
On toki näitä vapaana ulkoilevia, jotka on rokotettu ja leikattu. Ja hyvä niin, mutta paljon enemmän tällä alueella on isoja ja pieniä populaatioita, joissa sana "rokotettu" ei päde. Pentuja syntyy, löytyy milloin mistäkin ja lopputulos on vakavimmissa tapauksissa kuukausien taistelu erilaisia sairauksia vastaan.
Tirppa ei ole ainoa laatuaan. Tällä hetkellä meillä on kolme pentua eristyksessä kalikin ja flunssan takia. Toivotaan että hoito puree ja nämä pikkukaverit saavat mahdollisuuden.

Rokottakaa ja leikkauttakaa kissanne. Näitä "Tirppoja" on aivan liikaa. Hankkikaa netistä ja eläinlääkäriltä tietoa kissojen sairauksista, etenkin näistä tarttuvista viruksista.

Desinfiointien vuoksi meillä on pulaa pentujen tarvikkeista, koska kaikkia ei voi pestä. Leluja, vilttejä jne ottaisimme mielellämme vastaan.

Rakastaa ja ennen kaikkea arvostakaa kissojanne. Ne ovat sen arvoisia.

#kissanarvo

Kiitos kaikille huutikseen osallistuneille, loppusaldo lähenteli tuhatta euroa.

Kiitos kaikille kirppistavaran lahjoittajille.

Kiitos kaikille viime lauantain MAUkas päivään osallistuneille, loppusaldo oli 350e.

Kiitos kaikille tarvike- ja ruokalahjoituksia tehneille.

Kiitos kaikille sijaiskodeillemme! Olette korvaamattomia ❤.

Ilman tätä kannustusta ja tukea emme voisi toimia näin tehokkaasti ja auttaa monia apua tarvitsevia eläimiä.

KIITOS!

Kiitos Golden Eagle ja Maiju ❤.

Kävimme siis kaverin loukuttamassa, veimme sen eläinlääkäriin tsekkaukseen ja parturiin ja siellä tälle ihanuudelle loihdittiinkin todellinen kesälookki.
Kissa luotti alusta asti auttajiinsa ja annetut loishäädöt huolehtivat korvapunkit ja muut ylimääräiset salamatkustajat pois. Se sai nimen Martti.
Pariskunta, joka kissasta ilmoitti meille, kyseli paljon pojan kuulumisia.
Viikot kuluivat ja kissa, joka oli laahannut ennen likaisia ja haisevia takkuja mukanaan, vietti nyt mukavaa elämää sijaiskodissa.
Sitten, sähköpostiimme saapui viesti. Surullinen sellainen. Tämän pariskunnan oma kissa oli matkannut sateenkaarisillalle pitkän sairauden uuvuttamana. Suru perheenjäsenen menetyksen vuoksi oli suunnaton. Heidän sydämissään oli nyt tyhjä kohta, kissan mentävä aukko. Koti tuntui tyhjältä, mutta suuri menetys vaati aina sen oman surutyönsä.
Ehkä se oli kohtalo, että takkuinen ja likainen Martti kolli aikanaan heidän pihalleen ilmestyi. Ihan kuin se olisi tiennyt, että tämä paikka tulee vielä jonain päivänä olemaan hänen rakastava kotinsa. Ja näinhän siinä sitten kävi.
Suru ottaa aina aikansa, mutta nyt, Martti auttaa tätä pariskuntaa siinä. Se sai rakastavan kodin ja nyt kissan menetyksestä syntynyttä aukkoa kodissa paikkaa tämä entinen kulkuri, jonka menneisyydestä ei tiedetä mitään.
Toivomme Martille ja hänen perheelleen lämpöisiä kesäpäivä ja pitkää yhteistä elämää.

Nippe etsi kotia erityisadoptiona ja täytyy sanoa, että erityinen siitä tulikin!
Kerron teille nyt tarinan:

Eräs perhe joutui vuosia sitten luopumaan rakkaasta kissastaan, joka oli heillä ollut pennusta asti. Kissa ei yrityksistä huolimatta oikein ymmärtänyt vastasyntynyttä vauvaa ja käyttäytyi välillä arvaamattomasti. Lopulta perhe päätti, että kaikki olisivat onnellisempia ja stressittömämpiä, mikäli kissa pääsisi hyvään kotiin. Näin tapahtui ja vuodet kuluivat.
Eräänä päivänä tämän perheen äiti selasi tiimimme sivuja netissä ja näki ilmoituksen Nipestä. Hän ei ollut uskoa silmiään! Kuvassa olisi aivan varmasti heidän entinen kissansa! Saimme yhteydenoton tältä naiselta ja kävimme asiaa läpi ja todellakin, kyseessä oli heiltä kuutisen vuotta sitten uuteen kotiin lähtenyt kissa.
Kun kävimme kissan vaiheita läpi, niin perheelle tuli todella paha mieli siitä, että heidän rakas kissansa, jolle etsittiin hyvä koti, olikin joutunut kiertolaiseksi ja oli ollut sairaana jo jonkin aikaa. Lisäksi kissa oli aliravittu ja fyysisesti heikossa kunnossa.
Tässä on hyvä esimerkki siitä, että vaikka uusi koti tuntuisi hyvältä, voi todellisuus ollakin jotain aivan muuta.
Mutta, palatkaamme Nippeen.
Perhe halusi kovasti kuulla, kuinka Nipee kuntoutuu ja lähetimme heille kuvia ja soittelimme siinä viikon verran. Sitten, saimme heiltä puhelun, jossa perheen isä ilmoitti että kyllä Nippe palaa nyt kotiin. Siihen ainoaan ja oikeaan kotiinsa, eikä sen tarvitse enää koskaan kärsiä.
Täytyy sanoa, että siinä tarvittiin kyllä nessuja aika paljon... Sovimme päivän kun Nippe sitten lähti meidän kanssamme reissuun ja poitsu laitettiin boksiin, mitä se inhoaa yli kaiken ja lähdimme ajamaan.
Olihan kuulkaa tunne avata kuljetusboksi perillä ja sanoa Nipelle, että huomaatko, sinä olet taas kotona. Ja kissahan huomasi. Se tunsi näiden vuosien jälkeen paikat ja ihmiset. Se oli nyt kotona!
Toivotamme Nipelle ja hänen uudellevanhalle perheelleen ihania kissanpäiviä <3

Saammeko esitellä teille Hilman, yhden populaatiosta loukutetun kissan, joka oli tiineenä saapuessaan meille. Hilma ei ollut koskaan ollut sisällä, ei ollut saanut tuntea lämpöä eikä rakkautta. Ikää tällä pienellä tyttösellä on n. 2 vuotta ja suurin osa siitä ajasta on mennyt pentujen kanssa ja yrityksiin selvitä ulkona. Nyt Hilman onni kääntyi ja se pääsi pois ulkoa. Se itse ei sitä ymmärtänyt, vaan pelkäsi kovasti ihmisiä ja kaikkea uutta. Sijaiskoti monen sadan kilometrin päässä täältä, teki hienoa työtä tytön kanssa, mutta tiineysultrasta siellä paikallisella eläinlääkärillä tuli täysi katastrofi. Valitettavasti kaikki eläinlääkärit eivät suhtaudu kovin positiivisesti näihin löytökissoihin, joita on hieman haastavampi käsitellä, mikäli ei ole asiaan perehtynyt tai se asia ei edes kiinnosta. Tämän totaalisesti epäonnistuneen lääkärireissun jälkeen Hilma pelkäsi kaikkea vielä enemmän. Sovimme, että Hilma tulee luokseni ja katsomme tilannetta uudestaan. Kissasta näki heti, että kaikki ei ollut hyvin ja lähdimme eläinlääkäriin varmistamaan, että oliko emolla ja pennuilla kaikki kunnossa. Lääkärireissu sujui hyvin ja tilanne oli normaali. Jäimme siis odottamaan synnytystä, mikä sitten muutaman päivän kuluttua käynnistyi aamuyön tunteina. Kuudelta aamulla Hilmalla oli viisi tervettä ja lujaa huutavaa pentua. Yksi pentu oli jäänyt emolta hoitamatta, eivätkä muut päässeet nisille. Emo oli aivan loppu. Autoin Hilmaa hoitamalla pentuja ja otin vastikkeen käyttöön. Hilma ei kuitenkaan myöhemminkään halunnut pentuja lähelleen, ei imettänyt, ei pessyt niitä. Se vain makasi ja tuijotti tyhjyyteen. Heräsi epäilys juuttuneesta pennusta ja tuli päivystysreissu Seinäjoelle. Siellä todettiin tyhjä, mutta tulehtunut kohtu ja tyttö sai antibiootit sekä kipulääkityksen. Näillä jatkoimme kolme päivää, mutta oireet eivät helpottaneet ja alkoi myös ilmaantua veristä vuotoa pyyhkeisiin. Tänään sitten lähdimme neljännen kerran lääkäriin ja tulehdus oli edelleen päällä ja nyt kissa steriloitiin ja uusi lääkekuuri kehiin. Nyt toivomme, että tyttö selviää ja pääsee vihdoin aloittamaan sen oikean elämän kodissa, joka haluaa tarjota kovia kokeneelle kissalle sen arvoisen elämän. Haluamme myös kiittää jälleen Eläinlääkäriasema Lillvetiä hyvästä hoidosta ja yhteistyöstä näiden kissojen kanssa. Olette parhaita!!

Alavuden seudun Eläintiimi Ry / Janita

26.4.2018

Tällaiset kaksi pientä ja suloista kuuluvat niihin onnekkaisiin, jotka pääsivät turvaan ja varaemon hoiviin.
Tällaisia pikkukavereita, ei näin onnekkaita, on aivan liikaa. Kuinka monta kissaa, isoa ja pientä on oman onnensa nojassa, vailla lämpöä, kunnon ruokaa ja hoitoa? Aivan liian monta. Ja jokaiseen kohtaloon on syypää ihminen. Välinpitämättömyys kissoja kohtaan työllistää meitä ja muita eläinsuojeluyhdistyksiä valtavasti. Kissojen mukana tulevat sairaudet, joista osa on hoidettavissa ja osalle voimme tarjota kivuttoman lähdön tästä maailmasta. Se tunne kun pidät sylissäsi kissaa, joka ei ole koskaan saanut olla sisällä, ei ole koskaan ollut sylissä, kissaa, joka jätetty vaille sen vaatimaa hoitoa ja siksi kärsinyt kovista kivuista kauan ja nyt se on sinun sylissäsi ja ainoa mitä voit tehdä on pitää sitä lähellä, kertoa, että olet pahoillasi ihmisen toiminnan puolesta ja antaa sen nukkua pois siinä, sen ainoan kerran rakastettuna. Se tunne on raastava.

Iso ja lämmin kiitos kaikille teille penturuoan, vastikkeen, pyyhkeiden ja petivaatteiden lahjoittajille.
Meille on tulossa lähipäivinä pentuja lisää, joten tarve näille em. tarvikkeille on edelleen.
Kiitos ����.

Terveisin vauvojen varaäippä Janita sekä supermamma Kyllikki.

Kolme pientä tyttöä sterkattiin, rokotettiin ja loishäädettiin. Kaikki pienempiä, kuin iän puolesta pitäisi olla. Perusjuttu sisäsiittoisuudessa. Lisäksi ruokapuoli on ollut kaikkea muuta kuin kissoille sopiva ja madot ovat juhlineet niilläkin vähillä eväillä, mitä ovat suustaan alas saaneet.
Yksi kolli koki kastraation ihmeellisyyden ja sai sekin kunnon vuosihuollon. Hampaat tulevat vaatimaan jossain vaiheessa operaation, mutta hoidetaan nyt ensin peruskunto kondikseen.
Kaksi tiinettä narttua pääsi ultraan ja siellä emon uumenissa sykki toisella ainakin kolme ja toisella neljä, viikon sisään syntyvän pennun vahvaa sydäntä.
Sitten. Kaunis kissa. Tyttö. Luonne kultaa ja olisi taatusti löytänyt kodin. Mutta. Vilkaisu suuhun aiheutti vatsan vääntymisen ylösalaisin, surua, tieto siitä kivusta, minkä kanssa kissa on joutunut elämään. Sen ylähampaat olivat mennyttä, verinen mähmä valui ikenistä ja haju, se oli jäätävä. Sillä suulla ei ole pystynyt syömään aikoihin!
Jouduimme tekemään sydäntäsärkevän päätöksen yhdessä eläinlääkärin arvion kanssa ja Mörkö pääsi paikkaan, jossa voi silakoita syödä ilman jatkuvaa kipua. Se pääsi ensimmäisen kerran syliin ja siitä välitettiin. Ja siihen se sai nukahtaa.
Vaikka tässä hommassa törmää valitettavan usein kuolemaan, se koskettaa aina. Että ihmisen välinpitämättömyyden takia, näin monet kissat pitää päästää täältä pois.
Pitäkää huoli kissoistanne ❤.

Tämän kevään löytöpennuista on tähän mennessä kuollut viisi. Näin ei olisi, jos ulkona liikkuvat kissat leikattaisiin. Vastuu näistä on aina omistajalla ja eläinsuojelulaista voi jokainen käydä tsekkaamassa, kuuluuko kissojen elää ulkona 24/7, 12/12! Mitä laki sanoo mm. omistajan velvollisuudesta ja eläimen hoidosta.
Kissa ei kuulu luontoon, eikä se pärjää siellä. Se ei myöskään elä esimerkiksi puurolla, sopalla tai pelkillä kuivamuonilla. Se pitää rokottaa ja madottaa. Se nyt vain kuuluu omistajan tehdä. Samoin valvoa sitä, missä kissa kulkee, jos ulkoilee vapaasti.
Ajat muuttuvat. Asenteet näemmä eivät.

Janita

Varaemon hoivissa nämä pikkuiset saivat mahdollisuuden. Kaksi menetystä valitettavasti koettiin ja taivaalle syttyi kaksi pientä tähteä lisää. Yksi pyyntö: Leikkauttakaa kissanne <3!!!

Oli sillä ollut koti ennenkin. Koti, joka ei sitä voinut enää pitää. Ei se sitä itse ymmärtänyt. Se tiesi vain, että kaikki muuttui. Tutut äänet ja tuoksut olivat mennyttä. Kaikki, mihin se oli 12:sta vuoden aikana tottunut, oli poissa.
Eletyt vuodet ovat jättäneet jälkensä. Kun se katsoo peilikuvaansa, ei sieltä katso takaisin söpö pörröinen pentu, ei pirteä nuori kollipoika, ei. Ikkunasta heijastuu apea katse, kuihtunut olemus, katse, joka kuvastaa luovuttamista. Suruakin.
Nainen, joka kutsuu itseään äidiksi, kertoo sille sen olevan hieno poika, silittää, pitää sylissä... Ikkunasta katsellaan lintuja ja pupuja. Tämä äiti on myös huolissaan. Kertoo, että huomenna varataan lääkäriin aika. Selvitetään, olisiko jotain, mitä voidaan hoitaa ja jos on, niin äiti lupaa, että se hoidetaan.
Hiukan jännittää. Molempia. Mikä onkaan tulevaisuus.
Mutta tällä erää on kaikki hyvin. On ruokaa, kipulääkettä ja äiti. Se kääntyy selälleen ja vihjaisee, tuosta voisi rapsuttaa. Ja äiti ymmärtää.

Pidetään peukkuja ja toivotaan, että Nippe saadaan kuntoon. Jokainen on meille tärkeä, myös nämä seniorit ��.

Hyvää yötä,

Janita ja Nippe

Takkuturkki on historiaa ja nyt saa Martti nauttia kevätlookista ja sanoa hyvästit iho-ongelmille ja kiristävälle turkille. Joten tervetuloa kevät ja uusi entistä komeampi turkki.